Intian Mumbaissa tehtiin marraskuun lopulla 2008 tuhoisa terrori-iskujen sarja. Siinä kuoli lähes 200 ihmistä.
Kirjaimellisesti vaanivaa jännitystä sisältävä, tiivistunnelmainen trilleri ja toimintadraama Hotel Mumbai keskittyy loistohotelli Taj Mahaliin kohdistuneeseen iskuun. Tosipohjaisen elokuvan käsikirjoituksen ovat tehneet ohjaaja Anthony Maras ja John Collee.
Pakistanilaistaustaisten nuorten miesten joukko rantautuu kumiveneellään Mumbaihin, ja ei kun menoksi. Ääni kännykän toisessa päässä antaa ohjeita ja nostattaa taisteluhenkeä tutuilla ääri-islamistisilla iskulauseilla. Erityisen häijyltä kuulostaa kielikuva ”vääräuskoisten saastaisuus”.
Hotellin tiloihin muotoutuvan ja vakaassa tempossa kiihtyvän draaman keskiössä ovat jokseenkin tasapuolisesti terroristit, hotellivieraat ja hotellin henkilökunta.
Tarinan päähenkilö ja kiistaton sankari on sikhi-perinteen hengessä turbaaniaan ylväästi kantava, tekemisissään antaumuksellinen ja köyhissä oloissa elävä, perheellinen tarjoilija (Dev Patel).
Terrori-iskun ominaispiirteet kuin myös henkilöhahmot jäsentyvät pienin eväin mallikkaasti.
Tekijät eivät sorru kliseisiin ylilyönteihin, vaan luovat pääpiirteiltään aitoudellaan vakuuttavaa tarinaa siitä, mistä oikein on kysymys ja mihin inhimilliseen hintaan.
Ihmiskuvaus sujuu jotakuinkin perinteisen humanistisen eetoksen hengessä. Hotel Mumbai osoittaa myös sen, miten uhreja voi tietyssä mielessä löytää rintamalinjojen molemmin puolin. Perhe-aspekti kuvataan sävykkäästi.
Toiminnallisuudessa on vahva annos kylmäävää realismia. Väkivallan kuvaus on eleetöntä ja kliinisen tehokasta.
Terroristien eteneminen hotellissa kylvää kuolemaa kuin laavavyöry. Näkymät tuovat helposti mieleen Anders Breivikin vuonna 2011 suorittamat terrori-iskut. Niistä tehty, britti Paul Greengrassin ohjaama kansainvälinen yhteistuotanto 22 July (2018) sai maailman ensi-iltansa lähes samaan aikaan kuin Hotel Mumbai.
Hotel Mumbai (Australia-USA-Intia, 2018). Ensi-ilta 7.kesäkuuta.