Vuonna 2004 saksalainen 1. FC Union Berlin oli massiivisissa talousvaikeuksissa ja konkurssi kolkutteli ovella. Köpenickiläisjoukkueen kannattajat saivat idean luovuttaa verta ja lahjoittaa saamansa korvaukset seuralle, joka tämän ansiosta pelastui. Muutama vuosi myöhemmin oltiin taas hankalassa tilanteessa, kun joukkueen kotipesä An der Alten Försterei -stadion piti saada korjattua kakkosbundesliigan edellytyksiä vastaavaksi. Fanit tulivat taas vastaan, ja 2 500 kannattajaa korjasi stadikan talkootöillä divarikelpoiseksi.
Union Berlin varmisti viime viikolla nousunsa Saksan korkeimmalle sarjatasolle, ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Saavutusta on ihasteltu ympäri jalkapalloilevan maailman, eikä vähiten siksi, että kyseessä on monella tavalla ainutlaatuinen seura. Omalaatuisuus kiteytyy itäsaksalaispunkkari Nina Hagenin esittämässä Eisern Union -kannatuslaulussa: ”Wer lässt sich nicht vom Westen kaufen? Eisern Union!” (Ketä Länsi ei voi ostaa? Rautaista Unionia!)
Union Berlinin syntyhistoria on mielenkiintoinen. Tuolloisessa Itä-Saksassa – kuten monissa muissakin sosialistisissa maissa – urheilujoukkueet tapasivat olla tavalla tai toisella valtion hallinnassa. Tehtailla oli omia joukkueitaan, samoin poliisilla ja armeijalla. 1960-luvulla perustettiin kuitenkin muutama ”siviiliseura”, joiden kytkös hallintoon oli ohuempi tai sitä ei ollut lainkaan. Union Berlin oli yksi näistä.
Varhaisista vuosistaan lähtien seura on ollut toisinajattelijoiden mieleen. Tähän vaikutti myös sen asema Berliinin selkeänä kakkosjoukkueena: kaupungin toinen seura Dynamo oli valtiovallan suosiossa, ja Unionin kannattaminen näyttäytyi vastarinnan ilmaisuna. Union alkoikin kohta vetää puoleensa paitsi kaupungin työväestöä (lempinimi ”Rautainen Unioni” viittaakin metallityöläisiin), myös esimerkiksi punkkareita ja muita kapinamielisiä. Seura on onnistunut koko historiansa ajan olemaan leimallisesti vasemmistolainen ja työväenluokkainen nöyristelemättä hallintoa. Se on kirjaimellisesti kasvanut työläisten hiestä ja verestä.
Myös Union Berlinin kannattajakulttuuri on omanlaistaan. Försterei-stadionilla vieraillut ei taatusti unohda kokemusta ikinä: jo kävelymatka metsän halki pelipaikalle vie toiseen maailmaan, ja lähes kokonaan seisomakatsomoista koostuva stadion on omiaan huikean tunnelman luomiseen. Ei olekaan ihme, että ottelut ovat käytännössä aina loppuunmyytyjä. Kapitalisminvastainen eetos näkyy siinäkin, että liput peleihin ovat varsin kohtuuhintaisia. Stadionilla järjestetään myös paljon muunlaisia yleisötapahtumia, kuten kisakatsomoita MM-kisojen aikaan sekä ”Weihnachtssingen”, jokajouluinen yhteislaulutilaisuus.
Vaikka luonnollisesti joukkueen faneille nousu ykkösbundesliigaan on toiveiden täyttymys, herättää se myös kysymyksiä. Miten epäkaupallinen ja tee-se-itse-meininkiin luottava seura voi pärjätä Bayern Münchenin kaltaisia superseuroja vastaan, jää nähtäväksi. Toisaalta saksalainen jalkapallokulttuuri on ainakin yhdessä suhteessa monia verrokkejaan terveempää: niin kutsutun 50+1 -säännön ansiosta päätösvallan seuroissa on oltava niiden toimijoilla ja kannattajilla, ja seurojen lipsuminen ulkopuolisten sijoittajien käsiin on tehty hankalammaksi kuin vaikkapa Valioliigassa. Säännössä on toki porsaanreikiä, ja sitä pystytään kiertämään, mutta monet seurat noudattavat yhä periaatetta.
Tällaisessa toimintaympäristössä Union Berlinin kaltaisten seurojenkaan asema ei ole tuhoon tuomittu, vaikka varmasti köpenickiläiset joutuvat sopeutumaan lähitulevaisuudessa moneen uuteen asiaan. Vaikka jo kakkosbundesliigassa kaikki pelaajat ovat ammattilaisia, lähtee joukkue silti moniin muihin verrattuna takamatkalta. Stadioniakin pitäisi taas korjata, ja tällä kertaa se ei ehkä enää onnistu omin voimin.
Miesten EM-karsintojen vuoksi Veikkausliiga on tauolla, joten vakiorivi koostuu Ykkösen ja Kakkosen peleistä. Aamulehti uutisoi alkuviikosta tamperelaisseura TPV:n sisäisistä kärhämistä ja tulehtuneesta ilmapiiristä. Ykkösen häntäpäähän jumittunut joukkue kaipaisi kipeästi pisteitä, mutta MYPAn vieraana ne taitavat olla kiven takana semminkin, kun myös peliesitykset ovat jättäneet toivomisen varaa – hankaluuksia on siis sekä kentällä että konttorilla. Myllykoskelaisilla suunta taas on hankalan alkukauden jälkeen ylöspäin, ja kohteeseen 4 onkin helppo lätkäistä varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 9.6. klo 18.28. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1 (X), 2, 2 (X), 1, 2 (1), 1, 2, 2, 2, 1 (X), 2 (X), 1 (X), 2.