All Over Press/Sergey Dolzhenko

Anne Applebaumin kirja Punainen nälkä dokumentoi tahallaan aiheutetun nälänhädän.

Kahden maan kansalainen, professori Anne Applebaum asuu Englannissa ja Puolassa, ja on erikoistunut Itä-Euroopan historiaan. Vuonna 2003 ilmestynyt Gulag kertoi Neuvostoliiton vankileireistä ja vuonna 2012 julkaistu Iron Curtain Itä-Euroopan neuvostovallasta toisen maailmansodan jälkeen.

Applebaum on arvostettu kolumnisti muun muassa Washington Post-lehdessä.

Punainen nälkä on ensimmäinen laajempi suomennos tekijän tuotannosta. Teos on samalla perusteellisimpia tutkimuksia Ukrainan nälänhädästä 1930-luvun alussa, sen esihistoriasta ja seurauksista.

Sana “holodomor” tulee kahdesta ukrainankielisestä sanasta: holod=nälkä ja mor=tuho. Applebaum pitää Ukrainan nälänhätää suurelta osin tarkoituksellisena kansanmurhana, joka oli hyvin tiedossa myös Stalinin lähipiirissä Kremlissä.

Punainen nälkä on myös mittava ja monipuolinen tutkimus Ukrainan historiasta 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Sen suomentaja, Antero Helasvuo on tehnyt pätevää ja aikaa vievää työtä ja se näkyy sujuvassa ja osaavassa käännöksessä.

ILMOITUS

Applebaum aloittaa Ukrainan vallankumousvuosista 1917–1918 ja sisällissodan kiemuroista. Lähes puolet kirjasta on oikeastaan varsinaisen aiheen vähemmän tunnettua esihistoriaa, mutta erittäin perusteellista.

Lopulta julmasti ja käsittämättömän typerästi toteutettu kollektivisointi laukaisee varsinaisen holodomorin 1932–1933: Ukrainan maatalous, koko Neuvostoliiton vilja-aitta tuhotaan, osaavat talonpojat eli kulakit vangitaan, ajetaan mailtaan tai teloitetaan.

Siinä sivussa Moskova-mieliset kommunistit tappavat tai vangitsevat myös ukrainalaisen kulttuuriväen, intelligentsijan ja niin sanotut “kansallismieliset” poliitikot, “johtava kansallinen kommunisti” Mykola Skrypnyk ei näe muuta vaihtoehtoa kuin itsemurhan.

Punaisen nälän luvut 5, 6 ja 7 kertovat kollektivisoinnista ja sen epäonnistumisesta sekä luku 11 nälkäkuolemista keväällä ja kesällä 1933. Ne ovat puistattavaa luettavaa. Dokumentoinnit joukkokuolemista, nälän “anatomiasta”, ruokatakavarikoista, rangaistuksista, ihmissyönnistä ja siitä miten puolue ohjeistaa raahaamaan nälkään kuolleet tien varsille, josta ne on helpompi kuljettaa maakuoppiin, pistävät kovahermoisenkin lukijan ajattelemaan.

Applebaumin tutkimuksen mukaan nälänhätä vei koko Ukrainassa lähes neljä miljoonaa ihmistä. En ihmettele, jos holodomoria muisteltiin kauhulla vielä 1970-luvulla, jolloin vietin kuukauden Länsi-Ukrainan Hmelnitskissä, opiskelijaystäväni perheessä.

Punainen nälkä perustuu vankkaan arkistomateriaaliin. Lähteitä luetellaan noin 75 sivun verran. Anne Applebaum ei tee suoria johtopäätöksiä 1930-luvusta nykypäivään, mutta vaietun holodomorin kieltäminen tai vähättely on Neuvostoliiton hajottua 1991 ja Ukrainan itsenäistyttyä ollut jatkuvasti esillä maitten välisissä suhteissa.

Applebaum, Anne. Punainen nälkä – Stalinin sota Ukrainassa. Suomentanut Antero Helasvuo. Siltala, 526 sivua.