Mitä enää voisi sanoa Seppo Jokisen Komisario Koskisista? Olen jo vuosia sitten julistanut nyt 24-osaiseksi kasvaneen sarjan parhaaksi pohjoismaiseksi ikinä. Rottasankari ei muuta mieltä. Haavoittuvia pieniä ihmisiä suureksi tarkoitetun bisneksen jaloissa ja muutama irtohymy Koskisen ryhmän sisäisistä leukailuista.
Vaikutelma sarjan kääntymisestä lopuilleen voimistuu. Eläkkeelle lähdöstä puhutaan ja nyt päätetään vuoden 2013 Vihan sukua -kirjassa auki jäänyt pihkahiipparin tapaus.
Kritiikin poikanen: kaikesta viehätyksestä huolimatta Jokisen satumaailmassa on jotain outoa. Sorin poliisiasemalla ei ole yhtään persua, vaikka se lienee jo poliisien kannatetuin puolue. Väki on epäuskottavan mukavaa ja empaattista.
Seppo Jokinen: Rottasankari, CrimeTime 2019, 368 sivua.