Lehtikuva/Vesa Moilanen

Kommentti: Sosiaali- ja terveysuudistus (sote) sai uuden käänteen Säätytalolla.

SDP:n Antti Rinteen johdolla hallitusta kokoon puurtavat vihreät, keskusta, vasemmistoliitto ja RKP pääsivät sopuun soten isoista linjoista. Nyt syntyi sopu, mutta monta mutkaa on vielä edessä ennen kuin sote-sopasta päästään kunnialliseen lopputulokseen.

Vasemmisto sai haudattua Sipilän hallituksen ajaman valinnanvapauden ja perusterveydenhuollon laajan yksityistämisen. Hallituksen kaaduttua sekä keskusta ja kokoomus sanoutuivat irti ajamastaan valinnanvapausmallista.

Säätytalon hallitusneuvotteluissa linjattiin, että päävastuu sote-palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta säilyy julkisella puolella. Yksityiset terveys- ja sosiaalialan yritykset sekä kolmas sektori täydentävät palveluja. Etenkin vasemmistolle kolmas sektori on näistä mieluisampi.

Potilaat maksavat julkisen terveydenhuollon menoista Suomessa selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin.

Maakuntavaaleista sotevaaleihin

Edellinen hallitus ajoi maakuntia. Keskusta sai kynnyskysymyksensä läpi, ja itsehallinnollisia maakuntia tulee 18. Pääkaupunkiseudusta tehdään vielä erillisratkaisu, joka pitäisi olla valmis vuoden loppuun mennessä. Sama deadline on kuntien roolin selvityksellä.

Piru asuu yksityiskohdissa. Uudenmaan mukaan lukien Helsingin erillisratkaisu on tällainen. Sote koskettaa Uudellamaalla kaikkiaan lähes 1,7 miljoonaa ihmistä.

ILMOITUS

Uudellamaalla väestö kasvaa ripeästi tulevina vuosikymmeninä, kuten myös Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Uudellamaalla asuu 20 vuoden päästä lähes 35 prosenttia väestöstä.

Muissa maakunnissa väki vähenee. Vuoteen 2040 mennessä vähennys on Kainuussa 18 prosenttia, Etelä-Savossa 17,1 prosenttia, Satakunnassa 14,1 ja Kymenlaaksossa 13,8 prosenttia.

Hyvin todennäköisesti 18 maakuntaa supistuu jo lähitulevaisuudessa useilla. Pienimpien maakuntien hartiat havaitaan liian köykäisiksi sote-vastuun kantajina. Edellinen hallitus lupasi valtion viime kädessä takaavan, että kansalaiset saavat yhdenvertaisesti palvelunsa.

Pääkaupunkiseudun erillisratkaisu ei mikään läpihuutojuttu

Uudenmaan ja muun Suomen maakuntamalli on sovitettava yhteen. Maakunnat saavat vaalinsa ja verotusoikeutta selvitetään. Samoin Uudenmaan asukkaiden pitää saada sote-vaalinsa.

Vaalit ovat käytännössä – etenkin alkuvaiheessa – sote-vaalit, sillä maakuntiin on päätetty siirtää vain pelastustoimi ja ensihoito. Maakuntien muita tehtäviä selvitellään parlamentaarisesti ensi vuoden loppuun saakka.

Edellisen hallituksen soteuudistusta vastustanut Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) virittelee jo uutta kapinaa eilen esitettyä sote-uudistusta vastaan. Säätytalon sotepäätös oli Vapaavuorelle pettymys.

Vapaavuoren painoarvo sote-kapinakenraalina keveni. Vapaavuoren puheesta tuli opposition puhetta. Paljon onkin kiinni siitä, miten herkällä korvalla Helsingin kansanedustajat kuuntelevat pormestaria.

Myönnytys kuntien sote-kapinallisille on sekin, että Helsinki ja Uusimaa saavat erillisselvityksen. Tyytyvätkö esimerkiksi kasvavien maakuntien pääkaupungit Tampere tai Turku tähän, jää nähtäväksi. Nekin saattavat herätä vaatimaan erityiskohtelua.

Yksityistämispaineet eivät katoa kunnista

Valinnanvapaus kuopattiin, mutta paine palvelujen yksityistämiseen kunnissa ei häviä. Hallituksella onkin kiire saada sote-mallinsa kuntoon, jotta kunnat eivät yksityistä palveluja yksityiselle terveysbisnekselle.

Kyse on myös luottamuksesta. Sote-uudistuksen tarpeellisuudesta kaikki ovat yhtä mieltä. Ratkaisut poikkeavat, ja Rinteen tulevan hallituksen on kyettävä vakuuttamaan kunnat siitä, että sote-uudistus toimii.

Palvelujen saatavuus, yhdenvertainen kansalaisten kohtelu sekä sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumaton palveluketju on taattava. Byrokratian kielellä saumaton palveluketju on sama asia kuin paljon puhuttu integraatio.

Leveämmät hartiat, mutta myös kustannusten nousun hillintä ovat edelleenkin tavoitteena.

Monikanavaisen rahoitusmallin purkamisesta sitkas prosessi

Hallitusneuvottelijoiden lupaama monikanavaisen rahoitusmallin purkamisen selvittäminen parlamentaarisesti on poliittisestikin visainen tehtävä. Edellinen hallitus ei päässyt selvittelyjä pidemmälle purkamisoperaatiossa.

Terveyspalveluja rahoittavat kunnat, valtio, kotitaloudet, työnantajat, palkansaajat ja yksityiset vakuutusyhtiöt. Potilaat maksavat julkisen terveydenhuollon menoista Suomessa selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin.

Monikanavaisen rahoitusmallin haitoista on puhuttu ainakin 1990-luvulta lähtien. Nykyrahoitusmallissa yksi taho voi siirtää vastuuta toiselle taholle, vaikka se olisi kalliimpaa. Malli on johtanut osaoptimointiin.

Malli ei ole paras mahdollinen myöskään väestön terveyden ja työkyvyn kannalta. Eniten sairastavat saavat heikoiten hoitoa. Hoitoon pääsyn kynnys julkisia terveyskeskuksia käyttäville on huikeasti korkeampi kuin työterveyshuollon piirissä olevilla.

Edellinen hallitus selvitti ja suunnitteli muun muassa yksityisen Kela-korvausten lopettamista ja Kelan korvaamien terveydenhuollon matkojen järjestämisen ja rahoituksen siirtämistä maakunnille.