Helsingin kaupunginmuseon Toista mieltä! -näyttely avautuu perjantaina 24.5. museon neljännessä kerroksessa. Onko eripuralla riittävästi elintilaa keskellä konsensushakuista arkeamme? Miten erilaiset vastarinnan muodot ovat näyttäytyneet Helsingin historiassa?
Näitä kysymyksiä esitetään viiden Helsingissä toimivan taiteilijan teoksissa. Toista mieltä! -näyttely antaa suunvuoron taiteelle, jonka kautta kiistelyn ja kapinoinnin roolit yhteisöissä tulevat esiin. Helsinkiä ei kuvata konsensuksen kotina, vaan pikemminkin kiistelyn tyyssijana, jonka sivuun jääneet historiat heräävät näyttelyssä eloon.
– Kaikki taiteilijat käsittelevät historiaa omalla tavallaan, ja he tarjoavat töissään kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä yhteyksiä nykypäivään, kertoo näyttelyn tuottaja Jari Harju.
– Mikä parasta, he laittavat oman persoonansa mukaan eivätkä pyrikään antamaan valmiita vastauksia. Kaupunginmuseo haluaa olla museo, jossa erilaisille, joskus jopa keskenään ristiriitaisille, äänille löytyy tilaa, Harju jatkaa.
Museonjohtaja Tiina Merisalon mukaan näyttelyn aihe on ajankohtainen etenkin juuri nyt maailmassa, jossa vastakkainasettelut kärjistyvät ja jossa myös museot pohtivat, kenen ääni ja tarinat tulevat kuulluiksi.
– Kaupunginmuseon tavoitteena on vahvistaa moniarvoista Helsinkiä, ja tämäkin näyttely on siitä hieno osoitus.
Tällaisia ovat näyttelyn taiteilijat ja heidän teoksensa.
Veli Granö: Koetalo, osa 1
Suomeen rakennettiin 1990-luvulla muutamia utopistisia koetaloja, joissa tutkittiin häiriötöntä asumista. Veli Granön installaatioteos Koetalo kertoo koesarjan viimeisestä, vuonna 1997 Helsinkiin valmistuneesta talosta. Sen äänieristys oli täydellinen. Asukkaat oli eristetty tehokkaasti toisistaan, kuin jokainen asunto olisi ollut oma itsenäinen maailmansa. Maailma oli myös talon ulkopuolella vakaa ja häiriötön. Historia oli ikään kuin katoamassa kuuloetäisyyden ulkopuolelle.
Koetalo-teossarjan toinen osa valmistuu 2020.
Minna Henriksson: Tapaus Hjalmar Linder
Vapaaherra Hjalmar Linder (1862–1921) oli elinaikanaan Suomen rikkain henkilö, suurmaanomistaja ja tehtaanjohtaja. Tammikuussa 1918 Linder pakeni sisällissotaa Ruotsiin ja toukokuussa palattuaan kirjoitti Hufvudstadsbladetiin otsikolla ”Nog med blodbad!” (Jo riittää verilöyly!). Tämä teksti maksoi hänelle hänen henkensä. Linder sai tappouhkauksia ja häntä syytettiin punaisten suosijaksi. Hän joutui myymään ja luovuttamaan valtavan omaisuutensa Suomessa ja lähtemään uudelleen maanpakoon. Lopulta Linder kuoli yksinäisenä ja rahattomana 4. kesäkuuta 1921 Ranskan Marseillessa viillettyään valtimonsa auki.
Henriksson pyrkii tunnistamaan ne yhteiskunnalliset tekijät, jotka tekivät Linderistä poikkeuksen, jota ei siedetty. Hän kysyy, mikä sai Linderin käyttäytymään yhteiskuntaluokkaansa nähden niin poikkeuksellisesti keväällä 1918. Teos käsittelee historiallista aihetta, mutta siinä on heijastuspintoja myös tämän päivän yhteiskuntaan.
Marko Karo: Oletko nähnyt juoksevaa koiraa?
Marko Karon teoksen nimi juontaa juurensa Helsingissä jatkosodan aikana toimineiden vasemmistolaisaktivistien käyttämästä tunnistuslauseesta, jonka avulla kumppanit voitiin erottaa vihollisista ja ulkopuolisista. Teos tarkastelee maanalaista aktivismia aineellisina käytäntöinä, joiden keskeisimpänä kasvualustana ja näyttämönä toimii 1930–40-lukujen Helsinki. Se tuo esiin kaupunkihistorian paraatipuolelta sivuun jääneitä kamppailuja, kohtaamisia ja tapahtumia.
Harri Pälviranta: Vapautemme hinta
Vuosien 1939–1940 sodassa, joka myöhemmin nimettiin talvisodaksi, kuoli 26 662 sotatoimissa mukana ollutta henkilöä. Pian sodan jälkeen vuonna 1941 heistä julkaistiin kirja Vapautemme hinta, jossa jokainen sankarivainaja sai muutaman palstasenttimetrin tilaa kuvalleen ja tiedoilleen. Nyt yli 75 vuotta myöhemmin kirja löytyy edelleen monista suomalaiskodeista.
Talvisota ja Vapautemme hinta -kirja osoittivat, että kuolleella sotilaalla on arvonsa. Tykkien vielä jyskyessä ja aseiden paukkuessa heitä tarvitaan vahvistamaan kansallistunnetta ja ajatusta yhteisöstä, joka on uhan alla.
Pälviranta on skannannut kaikki Vapautemme hinta -kirjan päähenkilöt ja työstänyt kuvista haamumaisia kasvopotretteja, joista kukin koostuu sadoista päällekkäin asetetuista kasvokuvista. Teos toteaa, että talvisodalla on edelleen erityinen asema suomalaisessa poliittisessa keskustelussa; kuolleiden sotilaiden varaan rakennetaan nykyisyyden politiikkaa.
Salla Tykkä: Valu
Salla Tykkä kirjoittaa:
”Talvella 2011 sain postipaketin. Se sisälsi nipun A4-kokoisia papereita, joille oli tulostettu englanninkielinen lyhytkertomus: 32 sivua, 19 178 sanaa ja 103 837 merkkiä välilyönteineen. Luin kertomuksen. Kirjoittaja oli minulle entuudestaan tuttu mies. Näimme viimeisen kerran vuonna 1991 Helsingissä, kun saatoin hänet Moskovaan vievään junaan. Lähetin miehelle sähköpostia hänen antamaansa osoitteeseen. 6.4.2011 mies vastasi minulle sähköpostilla. Kirjoitin takaisin ja ehdotin, että tapaamme.”
Toista mieltä! -näyttelyssä Salla Tykkä esittää ehdotuksen elokuvaksi. Teos nimeltään Valu koostuu materiaaleista, joita taiteilija on kerännyt vuosien 2017–2019 aikana. Tässä työssä kuva- ja äänimateriaali näyttäytyy arkistona, joka esitetään tilassa kolmella kankaalla erään lyhytkertomuksen lukujen mukaan. Tapahtumien näyttämönä ovat Helsinki ja Eurooppa 1990-luvun alusta tähän päivään.
Toista mieltä!
Helsingin kaupunginmuseon 4. kerros
Aleksanterinkatu 16
24.5.–29.9.2019
ma–pe 11–19, la–su 11–17
(kesän aukioloajat 3.6.–30.8.2019: ma–pe 9–19, la–su 11–17)
Aina vapaa pääsy