Helsinki oli vilkkaan kansainvälisen diplomatian keskus toukokuussa 1999. Syynä oli pitkittynyt ja koko ajan mutkistunut Kosovon kriisi, jonka ratkaisemiseksi paine kasvoi. Ratkaisijan paikalle alkoi nousta presidentti Martti Ahtisaari.
18.5. Suomessa vieraili Saksan liittokansleri Gerhard Schröder ja seuraavana päivänä Venäjän Balkan-lähettiläs Viktor Tšernomyrdin yhdessä USA:n apulaisulkoministeri Strobe Talbottin kanssa. Schröderin viesti oli, että Ahtisaarella on EU:n täysi tuki kriisin ratkaisemiseksi.
Jugoslavia piti rauhanneuvottelujen ehtona, että Nato lopettaa pommitukset.
Yhtenä syynä diplomaattisen toiminnan kiihtymiselle pidettiin länsiliittouman orastavaa rakoilua. Yhdysvallat ja Britannia pitivät esillä ilmapommitusten ohella maajoukkojen lähettämistä Jugoslaviaan, jos neuvottelut eivät onnistu. Osa EU-maista vastusti maajoukkoja ja kannatti pommitustaukoa.
Jugoslavian Venäjän suurlähettiläs Borislav Milosevic toivotti Ahtisaaren tervetulleeksi mahdollisiin rauhanneuvotteluihin. Hänkin toisti, että ehtona on pommitusten lopettaminen. Milosevic myös väläytti osittaista autonomiaa Kosovolle ja pakolaisten paluuta sekä rauhanturvajärjestelyitä.