Annina Mannila

Olin takavuosina työllisyyskurssitettavana. Kurssin sijaan ikääntyneet ja syrjäytyneet opiskelijat olisivat työllistyäkseen tarvinneet tekohampaat, terveydenhoitoa ja asunnon. Niitä ei ollut tarjolla. Mikä on tilanne nykyään?

Pirkanmaan laitamilta löytyi täysinkurssitettu mies, jolla oli asiasta mielipide melkein kymmenen vuoden kurssitus-, työkokeilu- ja työttömyysjaksojen jälkeen. Herrasmies esiintyy tekaistulla nimellä siksi, että hän lopulta työllistyi TE-palvelujen leipiin kurssittajaksi. Esiintyköön hän tässä nimellä Janne.

Jannelta jäivät opiskelut kesken nuoruuden hulinassa, avioon tuli mentyä ja lapsiakin siunaantui. Kaupparatsuna löytyi työpaikka kohteliaalle, sanavalmiille miehelle.

”Ei pidä yrittää kouluttaa ihmistä työhön, johon hän ei sovi, halua eikä opi.”

Homma kuitenkin rassasi. Janne irtisanoutui ajattelematta, että joutuisi karenssiin. Janne meni Start-Pointin työnhakukurssille. Kurssi tarkoitti sitä, että istuttiin salissa tietokoneilla ja katseltiin työpaikkoja. Toiset toki seilasivat pornosivuilla.

Tilapäinen työpaikka löytyi museon vahtimestarina. Työtovereitten usuttamana hän sai opiskeltua maisteritutkintonsa valmiiksi.

ILMOITUS

Janne päätyi kotikylälle.

TE-palvelut isoissa kaupungeissa

Janne ynnäilee, että kotipitäjän isolla kirkolla on lukkojen takana kunnantoimistossa kaksi virkailijaa, joilta työttömän on varattava aika. Vähäistä kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään, mutta muita palveluja ei ole. Työtön pärjäilköön omasivunsa kanssa.

Kurssikentällä Janne oli nyt vaihtanut puolta ja ohjasi kotikylässä cv-kursseja. Hänen mielestään kursseja tarjotaan yleensä liian myöhään eikä työllistyminen enää onnistu. Toki monilla on tarvetta esimerkiksi nettitaitojen päivittämiseen, mutta ei satunnainen kurssi pitkäaikaistyötöntä enää auta.

– Koko TE-systeemin kyttäämiseen keskittynyt toimintamalli on päin helvettiä. Se vie resursseja tehokkailta toimenpiteiltä.

Annina Mannila

Asenne on pahinta

Oltuaan kymmenen vuotta työvoimahallinnon heittopussina, Janne on sitä mieltä, että pahin juttu koko hommassa on asenne. Työtön on arvoton esine, jota arvostellaan, mollataan ja tuupitaan sinne tänne. Info-tilaisuuksiin on mentävä karenssin uhalla, ja tilaisuuksien ovella odottaa vartija – ties mistä syystä.

Karenssien ja muun kyttäämisen lopettaminen vapauttaisi resursseja parempaan henkilökohtaiseen palveluun.

– Tavattaisiin ihmisiä parin-kolmen viikon välein henkilökohtaisesti ja määriteltäisiin palvelujen tarve aikaisessa vaiheessa. Kaavamaisuus ja kyttääminen pois.

75 prosenttia ilmoitetuista työpaikoista menee työpaikan vaihtajille. Jannen mielestä se kertoo kuinka arvostetaan ihmistä, joka on saanut työttömän leiman.

Tampereelta kuuluu kummia

Tampere oli työvoima- ja yrityspalvelujen alueellisessa kokeilussa mukana vuosina 2017–2018. Kokeilun tavoitteena oli edesauttaa uusien työpaikkojen syntymistä, uutta yrittäjyyttä sekä vähentää työttömyydestä julkiselle taloudelle aiheutuvia kokonaiskustannuksia sekä kehittää työttömille tarjottavia työllistymistä edistäviä palveluja ja palvelujen tuottamiseen liittyviä toimintamalleja.

Kokeilu loppui, mutta tulokset ovat olleet niin vaikuttavia ja asiakkaat tyytyväisiä, että toimintamallia ei haluta ajaa alas, ja ilmeisesti rahoituskin löytyy.

– Ohjelma on mahdollistanut työttömien hyvän ja yksilöllisen palvelun, vakuuttaa asiakkuuspäällikkö Sari Oksanen, joka toimii Tampereen kaupungin työllisyyspalveluissa ja Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimistossa alueen työllisyysviranomaisena.

– Kun tekeviä käsiä on riittävästi, niin tulostakin saadaan. On asiakkaan kannalta tärkeää, että hänellä on tuttu, luotettava koutsi, joka auttaa ja neuvoo kaikissa asioissa.

Työtön on arvoton esine, jota arvostellaan, mollataan ja tuupitaan sinne tänne.

Kullakin työttömällä on OMA-valmentaja, jonka kanssa arvioidaan palvelujen tarve. Kursseja ja koulutuksia on kirjava valikoima. Yhdessä työttömän kanssa mietitään millainen olisi työllistymiseen johtava polku.

– Ilman muuta meillä Tampereen kaupungin työllisyyspalveluissa asiakastyytyväisyys johtuu siitä, että asiakas on omaehtoisesti palveluun hakeutunut ja on mukana suunnittelussa, Oksanen toteaa.

Oksanen painottaa hyvän OMA-valmentajan roolia onnistuneessa työnhaussa.

– Hän on selvillä asiakkaan elämäntilanteesta ja tarpeista ja osaa näin ohjata työllistymiseen johtavalle polulle. Mietitään tarvitaanko koulutusta, työkokeiluja, onko asiat muuten kunnossa, vai tarvitaanko myös sosiaalista tukea. Ei hypitä palvelusta toiseen, vaan rakennetaan asiakkaan tilanteeseen sopiva palvelupaketti.

– Koulutuksiin tai työhön valinnassa pitää olla huolellinen, on oltava pelisilmää. Ei pidä yrittää kouluttaa ihmistä työhön, johon hän ei sovi, halua eikä opi. Joskus tarvitaan valmiuksia parantavaa koulutusta. Valmentajan pitää ymmärtää asiakkaan koko palveluntarve ja elämäntilanne.

Oksasen mielestä työnhakukurssikin on joskus paikallaan. Asiakkaalla voi olla hyvä ammattitaito, mutta ei kokemusta työnhausta.

– Tämän päivän työnhakutavat ovat vieraita. Usein nimenomaan digi-taitoja tarvittaisiin. Opetetaan siis modernit tavat hakea töitä.

Jaana Mäkinen valitsee ammatin

– Mitenkähän sitä nyt itsensä määrittelisi, Jaana Mäkinen ihmettelee.

– Moniosaaja ja työllistämistoimenpiteiden kokemusasiantuntija kai sopisi titteliksi.

Jaana on 55-vuotias juuri ammattiin valmistunut sisustusompelija. Ammattitutkinnon hän suoritti omaehtoisena TEAKin järjestämänä 1,5 vuoden koulutuksena kahtena iltana viikossa.

– Käsillä tekeminen kiinnostaa ja ehkä tästä tulee pysyvä ammatti, Jaana aprikoi.

Annina Mannila

Uteliasta ja aktiivista neljän lapsen äitiä on kyllä kiinnostanut moni muukin ala.

Kotiäitiyttä oli aikanaan kahdessa erässä, nyt lapset on jo aikuisia.

Työvoimatoimiston palveluksista Jaanalla on hyviä ja huonoja kokemuksia.

– Vihoviimeisiä ovat kaikenlaiset psykologiset testit, työnhakukoulutukset ja uravalmennuskurssit. Yhtä nöyryyttämistä koko homma. Monet kurssilaiset kyllä ymmärtävätkin sulkea korvansa höpötyksiltä ja hoidella tunnilla omia asioitaan.

Tampereen työllistämispalveluiden OMA-valmentaja saa kyllä kiitosta.

– On hieno juttu kun valmentaja oikeasti kuuntelee, keskustelee ja ottaa huomioon asiakkaan toiveet ja unelmat. Valmentajan kanssa pääsee myös tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin ja voi löytää uusia polkuja.

Nyt Jaana on kuntouttavassa työtoiminnassa Nauha ry:llä, ja opiskelee luovaa kirjoittamista ja apuohjaajakoulutusta. Nauha ry:n valmennus kuuluu Tampereen kaupungin kuntouttavan työtoiminnan valikoimiin.

Aikaisemmat kokemukset palveluista on olleet aika masentavia.

– Oltiin niin kahden kerroksen väkeä, ja työtön oli jokin välttämätön paha ja heittopussi. Toisaalta vaikka kuinka ottaisi päähän, niin onhan kaikki kurssit sikäli hyödyllisiä, että työtön ainakin lähtee pirtistä pihalle ja sosiaalistuu. Voihan kiukkukin jo aktivoida.


Hyvä lukija!

Kiitos, että luit jutun. Tämä juttu on kirjoitettu kotiin tilattavaan lehteemme.

Jokainen tilaus vahvistaa toimituksemme resursseja kirjoittaa luotettavia uutisia ja juttuja verkkoon.

Tilaa nyt Kansan Uutiset. Edistät moniäänistä journalismia!

Tarjoushintaan kotiin kannettuna 30 €/3 kk + sähköinen digilehti 3 kuukaudeksi 4,90 €.