Jarno Mela

Mia Haglund

33-vuotias Pohjoismaiden vihreän vasemmiston pääsihteeri, sosiologian maisteri ja dj.

Tekee feminististä Omaa luokkaa -podcastia Taija Roihan kanssa.

Käynyt ala-asteen ruotsiksi, yläasteen norjaksi ja lukion englanniksi, opiskellut Budapestissa ja toiminut ihmisoikeustarkkailijana Palestiinassa.

Miksi niin sanottu elintasopakolaisuus olisi väärin, kun samaa ovat suomalaiset harjoittaneet läpi historian, kysyy vasemmistoliiton eurovaaliehdokas Mia Haglund.

Kun on puhe maahanmuutosta, sanonta kuuluu, että ei kukaan sentään halua avata rajoja. Oikealla vaaditaan siirtolaispolitiikan kiristämistä, ja raja on yleensä vasemmistonkin ääriraja.

Nyt kuitenkin Mia Haglundin kotiin on kannettu 10 000 kappaletta julistelehteä, jossa vaaditaan Euroopan rajojen avaamista. Vapaa liikkuvuus on Haglundin eurovaalikampanjan kärki. Haglund toimii vasemmistoliiton varavaltuutettuna Helsingissä, ja nyt hän tekee kampanjaa vähän isommalla vaihteella.

ILMOITUS

“Suomen passilla pääsee ilman viisumia 178 maahan – Afganistanin passilla pääsee 28 maahan. Tämä on luokkapolitiikkaa, joka ylläpitää globaalia eriarvoisuutta”, Haglund kirjoittaa vaalilehdessään.

– Ja kummasta maasta on enemmän tarvetta lähteä tavoittelemaan parempaa elämää, hän lisää haastattelussa.

Rajapolitiikka on väestönerottelua synnyinmaan ja maksukyvyn mukaan. Ihmisen tulotaso ja terveys määräytyvät siitä, mihin päin maailmaa sattuu syntymään. Vapaa liikkuvuus ei ole mahdollista globaalin talouden häviäjille, Haglund sanoo, eikä turvapaikkaa voi hakea köyhyyden vuoksi.

Parempi elämä kaikille

Jos pienikin osa etelän ihmisistä tavoittelee toimeentuloa pohjoisesta, oikeistopoliitikot syyttävät elintasopakolaisuudesta.

– Miksei saisi olla elintasopakolainen, Haglund kysyy.

– Jos Suomessa olisi luonnonkatastrofi, jos maaperä olisi yhtäkkiä elinkelvotonta ja meidän elintaso heikkenisi perusteellisesti, kyllä mekin haluttaisiin lähteä pois.

– Ihmisillä on oikeus etsiä itselleen parempaa elämää. Niin mekin ollaan historiallisesti tehty: suomalaisia on muuttanut jenkkeihin ja Ruotsiin, ja me tehdään sitä tälläkin hetkellä, kun muutetaan työn perässä.

Haglund sanoo, että työperäinen maahanmuutto on suurin kaikista muuttoliikkeistä Euroopassa.

– Sehän on tietynlaista elintasomuuttoliikettä.

Pienetkin rajapolitiikan avaukset tasoittavat talouseroja globaalin pohjoisen ja etelän välillä. Mitä enemmän tasataan, sitä vähemmän ihmisillä on syitä lähteä. Niinpä ei ole realistista ajatella, että rajojen vähitellen avautuessa “kaikki” haluaisivat Eurooppaan.

Paljon puhutaan kulttuureista, vaikka taustalla olevat asiat ovat pitkälti talous- ja sosiaalipolitiikkaa.

Sitä paitsi avaamalla rajoja varaudumme ilmastopakolaisiin, Haglund huomauttaa. Vaikka ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä 1,5 asteeseen, sadat miljoonat ihmiset altistuvat kuivuudelle ja muille ääriolosuhteille. Osa heistä hakeutuu muualle. Tulijat on helpompi ottaa vastaan, kun rajapolitiikka on valmiiksi avointa.

Kolmen kohdan ohjelma

Jos Haglund saisi ohjakset Euroopan parlamentissa, hän toteuttaisi seuraavan maahanmuutto-ohjelman.

Ensin korotetaan pakolaiskiintiöitä tuntuvasti ja mahdollistetaan humanitaariset viisumit.

Toiseksi luodaan EU:n tasolla sitovat minimistandardit työnteolle vähentämään palkkadumppausta.

Kolmanneksi laajennetaan Schengen-alueeseen kuuluvaa viisumivapautta asteittain siten, että tavoitteena on pääsy Eurooppaan mistä tahansa.

Tiukka rajapolitiikka on vasta noin satavuotias keksintö, eikä passejakaan juuri käytetty ennen ensimmäistä maailmansotaa. Silti vaatimus avoimista rajoista voi kuulostaa radikaalilta: kestääkö yhteiskunta?

Haglund viittaa aluepolitiikan tutkija Eeva-Kaisa Prokkolaan, jonka mukaan yhteiskunnan kestävyys, resilienssi, on vahvistunut EU:n avoimempien sisärajojen myötä. Mitä suljetumpi maa on, sitä vaikeampi sen on vastata nykyajan kriiseihin, koska kriisit ylittävät rajat. Moninainen yhteiskunta pystyy hyödyntämään moninaista osaamista.

Haglundia ärsyttää puhe kulttuurieroista, koska silloin on tapana unohtaa “oman” kulttuurin ongelmat, kuten pohjoismainen lähisuhdeväkivalta, jonka pelko heijastetaan vieraiksi leimattuihin tulijoihin.

– Paljon puhutaan kulttuureista, vaikka taustalla olevat asiat ovat pitkälti talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Eriarvoistava politiikka, jolla euroalue vastasi 2008 alkaneeseen talouskriisiin, on lietsonut äärioikeistolaisia liikkeitä. Mitä turvattomampi taloustilanne on, sitä helpompi on etsiä ulkopuolisia syypäitä.

Todellisuudessa siirtolaisten kanssa eläminen ei ole mikään ongelma:

– Enitenhän maahanmuuttoa vastustetaan siellä, missä on vähiten maahanmuuttoa, sekä Suomen sisällä että Euroopan tasolla.

Mia Haglund

33-vuotias Pohjoismaiden vihreän vasemmiston pääsihteeri, sosiologian maisteri ja dj.

Tekee feminististä Omaa luokkaa -podcastia Taija Roihan kanssa.

Käynyt ala-asteen ruotsiksi, yläasteen norjaksi ja lukion englanniksi, opiskellut Budapestissa ja toiminut ihmisoikeustarkkailijana Palestiinassa.


Hyvä lukija!

Kiitos, että luit jutun. Tämä juttu on kirjoitettu kotiin tilattavaan lehteemme.

Jokainen tilaus vahvistaa toimituksemme resursseja kirjoittaa luotettavia uutisia ja juttuja verkkoon.

Tilaa nyt Kansan Uutiset. Edistät moniäänistä journalismia!

Tarjoushintaan kotiin kannettuna 20 €/2 kk. Sähköinen digilehti alkaen 4,90 €/ kk.