Siskoni, uskoitko kaiken tulleen
valmiiksi.
Veljeni, uskoitko nähneesi kaiken.
Niitä ovia auotaan taas, rivejä historian kirjoitukseen kirjoitetaan uusiksi.
Rivejä, joissa toinen ihminen on
heikompi astia, arvottomaksi luettu.
Pahan ja vihan voimat kokoavat joukkojaan voittaakseen, epätasa-arvo ja sorto nousevat.
Ne äänet kasvavat, jotka haluavat
painaa naiset hellan ääreen, synnyttäjiksi ja imettäjiksi, muttei samalle arvolle ikinä äitinäkään.
He ovat valmiina väheksyen demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmiskäsitystä, tasa-arvotyötä, ihmisoikeuksia ja perussopimuksia, ovat valmiina kyseenalaistamaan kaiken. Aivan kaiken.
Jos vielä kysyt, onko meille tarvetta, onko tehtävää?
Uusi sarka odottaa, ettei tietämättömyyden ja vihan viitta laskeudu maailmaan, jossa askeleita on otettu eteenpäin, ei taakse ja sivulle, kuten nyt osalla tahto.
Kun sanotaan, demokratiassa ja tasa-arvossa on saavutettu jo riittävästi. Kaikki tehtynä.
Näen äidit nälkäisine lapsineen, pelastusveneistä kurottuneet naisen kädet, lukutaidottomat tytöt ja pojat, jotka joutuivat hyväksikäyttäjien uhreiksi. Vanhukset, jotka kerjäsivät kadulla ruokaansa tai työtätekevät, jotka ruokottomissa oloissa myrkkyjen keskellä yrittivät tienata toimeentulon perheelleen.
Näen ahneuden, missä yhdet ottavat itselleen, he joilla jo ennestään on paljon. Tämän ahneuden varjossa nostettiin toinen, rahan iloista osattomaksi jäänyt, toista osattomaksi jäänyttä vastaan, pelolla ja vihalla viestien.
Aina on tehtävää, lähellä ja kaukana. Ei ole pysyvää, ilman tekijöitä, puhujia,
uskojia.
Jotka jaksavat, niidenkin puolesta, jotka luulivat että on tarpeeksi, riittävän paljon.
Ihmisyys, ympäristö, koulutus, työ, tasa-arvo, rauha, oikeusvaltio ja demokratia,
ihmiskunnan kokoisia kysymyksiä, eivät ikinä itsestäänselvyys.
Siis vaaliuurnille käykää, Suomi ja
Eurooppa tarvitsevat ihmisyyden puolestapuhujansa!
Kirjoittaja on europarlamentaarikko.