Vähän väliä voi kiinalaisista lehdistä lukea, miten ihmisiä on tuomittu vankilaan lasten laittomasta kauppaamisesta. Jokaisen julkistetun tapauksen jälkeen lukijapalaute kiehuu syytöksistä, joiden mukaan valtiovalta suhtautuu löyhäkätisesti lapsikauppaan. Tuohtuneet kirjoittajat väittävät, että tuomioistuimissa näkyy vain jäävuoren huippu.
Poikavauvoja siepataan ja myydään. Heitä myyvät poikalasta haluaville pareille myös epätoivoiset vanhemmat, jotka eivät näe muuta ulospääsyä. Sukulaiset myyvät teini-ikäisiä tyttöjä, ja myös heitä kidnapataan myytäväksi pakkoavioliittoon tai rikollisryhmille, jotka pakottavat heidät prostituutioon Kiinassa tai ulkomailla.
Teinipoikia ja -tyttöjä myydään – tai siepataan ja myydään – rikollisryhmille, jotka käyttävät heitä huumekuriireina tai varastetun tavaran ja piraattikopioiden myyjinä Kiinassa. Lapsia myydään myös yrittäjille Australiassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa käytettäväksi orjatyöhön.
Suuri muuttoliike
Kiinassa jatkuu suuri muuttoliike maaseudulta suurkaupunkeihin. Monet lapset jäävät syrjäseuduille vanhojen tai sairaiden sukulaisten huomaan suureen köyhyyteen. Toiset lapset on otettu mukaan suurkaupunkeihin, mutta he ovat niissä hyvin haavoittuvassa asemassa. Suurin osa niistä, jotka ovat muuttaneet nostaakseen perheensä köyhyydestä, eivät pääse osallisiksi yhteiskunnan järjestämästä lastenhoidosta, kouluista, sairaanhoidosta eikä minimitulosta.
Nyt Kiinan valtio kampanjoi sen puolesta, että ihmiset hankkisivat toisen lapsen. Tähän on syynä ikääntyneen väestön osuuden kasvaminen ja työikäisen väestön osuuden pieneneminen. Tämän seurauksena kuitenkin pariskunnat, joilla on hädin tuskin varaa huolehtia edes yhdestä lapsesta, hankkivat toisen. Sitten he myyvät toisen lapsista, koska eivät löydä muuta ulospääsyä ongelmistaan.
Lehtien yleisönosastoissa näkyy myös kirjoituksia, joiden mukaan lasten sieppaaminen ja myyminen – kuten tyttöjen myyminen avioliittoa varten – on ollut niin kauan osa kiinalaista yhteiskuntaa, että kaikki eivät pidä sitä rikollisena vaan pelkästään perinteenä.
Selvitettyjen rikosten määrä ei vastaa ihmiskaupan laajuutta.
Köyhyys, suuret tulo- ja elintasoerot, uusi perhelaki ja muut poliittiset päätökset yhdistettynä siihen, että ihmiskauppa on nykyään suurten kansainvälisten rikollisjärjestöjen käsissä, kaikki tämä on tehnyt väestöstä entistä haavoittuvampaa, ja lapsikauppa on saanut pysyvän jalansijan Kiinassa.
Lapsikauppa lisääntynyt
Maasta riippumatta on vaikea löytää todellisia lukuja siitä, paljonko uhreja laittomassa lapsikaupassa on. Useat kiinalaiset kansalaisjärjestöt kuitenkin arvioivat, että maassa myydään noin 70 000 lasta vuosittain. YK.n kehitysjärjestön mukaan lapsikauppa on Kiinassa tasaisesti kasvanut vuodesta 2001 lähtien.
Kiinan hallitus katsoo, että se on tehnyt sen minkä on voinut lapsikaupan lopettamiseksi viitaten muun muassa siihen, että lähes 2 000 ihmistä sai vankeustuomion nais- ja lapsikaupasta vuonna 2017.
Kiina on osallistunut kahdenväliseen ja monenkeskiseen yhteistyöhön toteuttaakseen YK:n ihmiskaupan vastaista ohjelmaa. Kiinan oma toimintasuunnitelma nais- ja lapsikauppaa vastaan julkistettiin vuonna 2008 ja se uudistettiin 2013. Yhteistyöhön ovat osallistuneet muun muassa Kiinan naisliitto, sosiaaliministeriö, korkein oikeus sekä turvallisuusministeriö. Valtiollisilla tv-kanavilla on esitetty useita dokumentteja ja piirrosfilmejä nais- ja lapsikaupasta ihmisten tietoisuuden kohottamiseksi.
Turvallisuusministeriö totesi äskettäin, että ”toimenpiteiden ansiosta tietoisuus nais- ja lapsikaupasta on viime vuosina lisääntynyt, ihmiset ovat paremmin varuillaan eikä heitä ole enää niin helppo huijata esimerkiksi työlupauksilla. Tämä on johtanut siihen, että ihmiskauppiaat käyttävät nyt karkeampia menetelmiä, kuten uhrien huumaamisen ja raiskaamisen ennen kuin heidät viedään pois ja myydään.”
Ihmiskauppa kriminalisoitu
Nykyään ihmiskauppa on kriminalisoitu useimmissa maissa. Tilanne on huomattavasti parantunut vuodesta 2003, jolloin YK laati ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman. Tuolloin ihmiskauppa oli rikos vain 18 prosentissa maailman maista.
Kiinan kansantasavallan laeissa ihmiskauppa on kriminalisoitu useissa kohdissa. Näitä ovat rikoslain luku 240 (naisten ja lasten sieppaus ja salakuljettaminen), luku 241 (nais- ja lapsikauppa), luku 242.2 (ihmiskaupan uhrien pelastamisen estäminen tai sen laiminlyöminen), luku 262 (alle 14-vuotiaiden lasten kidnappaaminen), luku 358 (pakottaminen prostituutioon) ja luku 359 (prostituution ylläpito tai erehdyttäminen prostituutioon).
Pakkotyö – ihmisten riisto – on kriminalisoitu toisessa lainkohdassa. Miesten sieppausta, myymistä, pakottamista ja kuljettamista ei kuitenkaan ole kriminalisoitu. Tämän vuoksi kansallinen toimintaohjelma on nimeltään ohjelma nais- ja lapsikauppaa vastaan, ei ohjelma ihmiskauppaa vastaan.
Vaikka lapsikaupan uhrien raportoitu määrä on kasvanut, vain vähän ihmiskauppaan liittyvistä rikoksista selvitetään ja langettavia tuomioita annetaan vain vähän.
Tällainen kehitys ei kuitenkaan koske vain Kiinaa. YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan viraston (UNODC) mukaan on ihmiskaupan todettujen uhrien määrä lisääntynyt maailmassa vuosituhannen vaihteesta lähtien. Uhreista on lapsia 30 prosenttia (23 prosenttia tyttöjä ja 7 prosenttia poikia).
Määrän kasvu voi johtua siitä, että eri maissa ovat parantuneet valmiudet löytää ihmiskaupan uhrit sekä dokumentoida tapaukset ja raportoida niistä. Toinen selitys on se, että yhä useampi ihminen joutuu ihmiskaupan uhriksi.
Rankaisemattomuus yleistä
Maailmanlaajuisesti on kuitenkin rankaisemattomuus yhä yleistä, vaikka maailmanjärjestö jo kuusitoista vuotta sitten laati suunnitelman ja tarjosi työkalut niin monenkeskiseen, kahdenväliseen kuin kansalliseenkin työhön ihmiskauppaa vastaan.
Langettavien tuomioiden määrä on kyllä noussut siitä lähtien kun kansainvälinen yhteistyö aloitettiin, mutta niiden määrä ei kuitenkaan ole suhteessa kasvaneeseen tietoisuuteen eikä ongelman laajuuteen.
Selvitettyjen rikosten määrä ei vastaa ihmiskaupan laajuutta.
Tärkeimmät syyt siihen, että ihmiskauppa on uudelleen juurtunut maailmaan ovat suuret tulo- ja elintasoerot sekä köyhyys ja aseelliset konfliktit, jotka ovat johtaneet suuriin muuttoliikkeisiin ja riskialttiisiin ympäristöihin. Osansa on myös sillä, että hallitukset eivät ole kantaneet vastuutaan.
Hallitusten vastuullisuuden puute liittyy myös siihen, että niin vähän ihmiskauppaan liittyvistä rikoksista selvitetään ja ne johtavat niin harvoin langettaviin tuomioihin. Syitä ovat heikot ja aliresurssoidut oikeuslaitokset sekä korruptio.
Käännös: Arto Huovinen
Jutussa on korjattu 13.5.2019 klo 10.02 myytyjen lasten määrä 70 000:ksi 700 000:n sijasta. Virhe on tapahtunut käännösvaiheessa.