Tulevien vuosien kaksi suurinta haastetta ovat melkoisia peikkoja: ilmaston lämpeneminen ja teknologian kehitys. Näiden kahden tällä hetkellä väistämättömän kehityskulun myötä moni perinteinen työpaikka katoaa kokonaan, mikä saattaa mullistaa nykyisin tuntemamme yhteiskunnan hyvin erinäköiseksi.
Aikamme suuret haasteet ovat globaaleja: yksikään ihminen tai valtio ei kykene ratkaisemaan niitä yksinään. Sen sijaan tarvitaan laajempia ja kansainvälisempiä yhteistyöverkostoja, kuten EU:ta.
Toimiin päästöjen vähentämiseksi on tartuttava nopeasti, mutta kuitenkin niin, etteivät toiset hyödy ja toiset kärsi kohtuuttomasti päästökohteita karsittaessa. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on järkevämpää ja reilumpaa tehdä konkreettisia päätöksiä yhdessä useiden valtioiden kesken, siis esimerkiksi EU-tasolla, kuin että jäätäisiin syyttelemään toisia riittämättömistä toimista ja kaunistelemaan omia päästölukuja.
Teknologian kehitys on vienyt viime vuosina länsimaista pois erityisesti suorittavaa työtä. Monet ovat uusien laitteiden takia joutuneet pätkätyöläisiksi tai menettäneet kokonaan työnsä, toiset eivät ehtineet edes aloittaa työelämässä, kun oma opiskeluala oli jo käynyt vanhanaikaiseksi. Teknologian kehitys on kuitenkin myös mahdollisuus, ja oikein valjastettuna se tulee luomaan uusia työpaikkoja.
Äänestysprosentti on EU-vaaleissa jäänyt yleensä surullisen pieneksi. Viimeksi vuonna 2014 se oli vaivaiset 41 prosenttia. Tämä siitäkin huolimatta, että EU:n kautta meillä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa nimenomaan aikamme suurimpiin kysymyksiin. Ei jätetä käyttämättä yhtään tilaisuutta muuttaa maailmaa.
Risto Saarinen
Valkeakoski