Laulaja Hilja Grönforsille romanilaulut ovat ”koko elämä”
– En tulisi päivääkään toimeen ilman musiikkia, hän sanoo.
Grönfors on laulanut pikkulapsesta saakka, korvakuulemalta oppimiaan lauluja. Suurillakin estradeilla esiintynyt laulaja kertoo laulavansa myös arjessaan lähes jatkuvasti. Tulkinta on sama, ympäristöstä riippumatta.
Maailman musiikin keskus julkaisi osasta Grönforsin lauluista Vanhojen kaaleenlaulujen oppikirjan.
– Balladit, kuten Suuret on surujen pellot ja Voi ruusuni, ovat omia suosikkejani. Ne ovat naistenlauluja, ja kertovia lauluja.
Grönforsin mukaan tulkinta ja laulutapa on erityisesti naistenlauluissa usein sanoja tärkeämpää.
– Laulutavan haikeuskin kertoo meidän (romanien) elämänkulusta.
Ainutlaatuinen keruutyö osin kansissa
Reilut parikymmentä vuotta sitten Grönforsilla heräsi huoli romanilaulujen katoamisesta niitä osaavien sukupolvien myötä. Hän ryhtyi keräämään Suomen romanien poikkeuksellista lauluperintöä kuin Lönnrot Kalevalaa: kulkemalla ympäri Suomea vihkon ja kitaran kanssa.
Grönfors kutsuu keräämäänsä 135 laulun kokoelmaa kansallisaarteeksi.
– On tosi harmillista, ettei laulujen nuotinnoksiin ja levytyksiin ole millään meinannut löytyä rahoitusta.
Nyt Maailman musiikin keskus on kuitenkin julkaissut osasta Grönforsin lauluista Vanhojen kaaleenlaulujen oppikirjan.
Julkaisu sisältää 32 laulua nuotteina ja äänitteinä. Laulujen jokainen säkeistö on läpinuotinnettu yksityiskohtaisesti nuotti nuotilta ja henkäys henkäykseltä, jotta laulujen esitystapa havainnollistuu.
Näin kirja tutustuttaa paitsi Suomen romanien vanhoihin lauluihin, myös laulutapaan.
– Haluan jättää laulut jälkipolville juuri sellaisina kuin olen ne itsekin oppinut, perustelee Grönfors.
Kuka tahansa ei lauluja kuitenkaan voi laulaa. Grönforsin mukaan laulut kuuluvat romaneille.
Kunnioituksesta omaa kulttuuriperintöä kohtaan lauluja ei myöskään lauleta missä tahansa.
– En menisi esittämään näitä mihinkään kaljakuppiloihin.
Musiikki on olennainen osa identiteettiä
Miksi musiikki on Grönforsille niin tärkeää?
– Romanimusiikki on kertomuksia meidän elämästä. Laulujen kautta käydään myös tunteita läpi ja ne ovat pelastaneet minutkin monista hyvin vaikeista ja syvistä asioista elämässäni.
– Uskon että näin meidän musiikkimme on toiminut laajemminkin. Romaneilla on Euroopassa hyvin kurjat oltavat, silti he laulavat ja tanssivat. Se on henkisellä tasolla ja identiteetin kannalta hyvin tärkeää.
Hilja Grönfors sanoo olevansa onnellinen ja ylpeä siitä, että monenlaisista vaikeuksista ja syrjinnästä huolimatta Suomen romanit ovat onnistuneet säilyttämään oman kulttuurinsa.
– Haluan, että Suomen historiankirjoihin jää merkintä, että Suomessa on asunut ja elänyt tällainen heimo, jolla on oma kieli, tapakulttuuri ja musiikki.
Hilja Grönfors on palkittu muun muassa Etno-Emmalla ja Suomi-palkinnolla. Hänen elämäntyöhönsä romaniperinteen kerääjänä voi tutustua Helsingissä Lapinlahden vanhassa sairaalassa sijaitsevassa Romanikulttuurin museossa.