Äärioikeistolaisen Vox-puolueen arvioidaan saavan ainakin 12 prosentin kannatuksen sunnuntaina järjestettävissä parlamenttivaaleissa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Espanjan valtakunnalliseen politiikkaan nousee äärioikeistolainen puolue sitten diktaattori Francisco Francon valtakauden päättymisen vuonna 1975.
Vuonna 2014 perustettu Vox nousi Espanjassa suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään joulukuussa, kun se menestyi ennakoitua paremmin Andalusian aluevaaleissa ja sai 12 paikkaa 109-paikkaisessa alueparlamentissa.
Voxia johtaa äärikonservatiivinen Santiago Abascal, 43, joka erosi konservatiivisesta kansanpuolueesta Partido Popularista (PP) vuonna 2013.
Vox on vaatinut kovaäänisesti rajojen sulkemista ja laittomien sekä rikoksiin syyllistyneiden laillisten siirtolaisten karkottamista. Arvopohjaltaan vahvasti katolinen puolue suhtautuu torjuvasti aborttiin, ja se on vaatinut perheväkivaltaa ennalta ehkäisevien lakien poistamista, sillä se pitää niitä naisia suosivina. Francon diktatuurin aikana tehtyjen murhien ja ihmisoikeusrikosten selvittämiseen puolue suhtautuu halveksivasti.
Kiihkeimmin Vox on kuitenkin keskittynyt arvostelemaan Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä, jotka sen mukaan uhkaavat ”Espanjan yhtenäisyyttä ja olemassaoloa”. Puolue vaatii ohjelmassaan Katalonian itsehallintoalueen lakkauttamista sekä itsenäisyyspuolueiden julistamista laittomiksi.
Andalusian joulukuiset aluevaalit näyttivät, että Voxin vaatimuksille löytyy kannatusta. Konkreettisille poliittisille ehdotuksille ei näyttäisi olevan edes tarvetta, sillä puolue on taitavasti osannut käyttää hyväkseen maata repivää Katalonian tilannetta ja siitä kumpuavaa tunteisiin vetoavaa nationalistista retoriikkaa.
”Vihdoinkin joku puhuu suoraan”
Madridilainen viinintuotannon parissa työskentelevä maatalousinsinööri César, 34, aikoo parlamenttivaaleissa antaa äänensä Voxille. César haluaa esiintyä haastattelussa ainoastaan etunimellään eikä halua kuvaansa julkaistavan Voxia käsittelevän jutun yhteydessä. Avoimesti puoluetta kannattavien haastateltavien löytäminen onkin huomattavan vaikeaa, eikä kukaan tunnu haluavan puhua aiheesta koko nimellään, kuvansa julkaisemisesta puhumattakaan.
César ei pidä itseään eikä Voxia äärioikeistolaisena, vaan puolue tarjoaa hänen mielestään vaihtoehdon perinteisten poliittisten puolueiden toimintaan kyllästyneille äänestäjille.
– Vihdoinkin joku puhuu suoraan, rohkeasti ja turhaan kiertelemättä, hän sanoo.
– Politiikassa tarvitaan enemmän Donald Trumpin kaltaisia ihmisiä, joilla on käsitys siitä, mitä maailmassa tapahtuu elinikäisten poliittisten virkojen ulkopuolella. Minusta Trump on hullu, mutta ainakin hän osaa tehdä muutakin kuin vain politikoida ja keskittyä oman etunsa edistämiseen, César arvioi.
Kiihkeimmin Vox on keskittynyt arvostelemaan Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä.
Vaaleissa aikaisemmin usein tyhjää, mutta nuorempana myös kommunistista puoluetta äänestäneen Césarin ääni menee nyt Voxille, koska puolue edustaa hänelle tärkeitä asioita, kuten kansallisen kulttuurin vaalimista ja tiukkaa linjaa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksien suhteen. Mieheltä löytyy ymmärrystä myös puolueen ajamalle jyrkälle siirtolaispolitiikalle.
– En ole rasisti, mutta Espanja ei voi olla mikään hyväntekeväisyysjärjestö. Sitä paitsi siirtolaiset saapuvat tänne rikollisjärjestöjen kuljettamina, sellaisesta on tehtävä loppu.
Liberaalina eurooppalaisena itseään pitävä César ei kuitenkaan pyrkisi rajoittamaan ihmisten liikkumista Euroopan rajojen sisällä.
Kahden voittajan vaalit
Huhtikuun alussa julkaistun valtakunnallisen kannatusmittauksen mukaan Pedro Sánchezin johtama sosiaalidemokraattinen PSOE-puolue olisi saamassa vaaleissa eniten ääniä ja 30 prosentin kannatuksen. Tällöin hän pystyisi muodostamaan toimintakykyisen hallituksen joko yhdessä keskustaoikeistolaisen Ciudadanosin tai sitten vasemmistolaisen Podemosin ja muiden pienempien vasemmisto- ja itsenäisyyspuolueiden kanssa.
Oikeistopuolue PP:lle ei näissä vaaleissa ole odotettavissa menestystä, sillä puolueen kannatuksen odotetaan jäävän puoleen vuoden 2016 lukemista. Oikeistohallituksen muodostaminen saattaisi kuitenkin olla mahdollista yhdessä Ciudadanosin ja Voxin kanssa, vaikka etenkin Ciudadanosille liittouma äärioikeistolaisen puolueen kanssa olisikin kiusallinen.
Vaikka Vox on sosiaalisilta, poliittisilta ja moraalisilta tavoitteiltaan äärioikeistolainen, menneiden aikojen fasistisista puolueista poiketen se nojaa talouskysymyksissä uusliberaaliin politiikkaan.
Koska Voxin talouspoliittiset näkemykset eivät merkittävästi eroa PP:n tai Ciudadanosin ohjelmista, oikeistopuolueet joutuvat houkuttelemaan äänestäjät puolelleen muilla keinoin.
Voxin ilmestyminen Espanjan puoluekentälle merkitsee myös perinteisesti oikeistoa kannattaneiden äänestäjien äänten hajautumista kolmen puolueen kesken. Eniten oikeiston hajaannuksesta hyötyy kannatuskuopasta itsensä kammennut sosialistipuolue.
Podemosin kannatuksen laskettua roimasti sosialistipuolue näyttäytyy nyt mielellään ainoana mahdollisuutena pysäyttää äärioikeiston eteneminen hallitukseen asti.
Sánchezilla näyttäisi kannatusmittausten valossa olevan enemmistön tuki puolellaan, mutta yllätyksiin on varauduttava. Osaltaan vaalituloksen ennakointia vaikeuttaa suuri kantaansa vielä pohtivien äänestäjien määrä: kolme viikkoa ennen vaaleja 41,6 prosenttia äänestäjistä ei ollut tehnyt lopullista äänestyspäätöstään.
Voxille on voitto jo sinänsä, jos ja kun se saa tuotua avoimen muukalaisvihamielisen, naisten ja vähemmistöjen oikeuksia polkevan ohjelmansa osaksi valtakunnallista poliittista keskustelua. Näin ajatellen tulevissa vaaleissa mahdollisia voittajia on kaksi: Sánchez ja Abascal.