Pam! Piiskanisku pamahtaa reiteen ja kirvelee kipeästi.
Juhlijat tanssivat ja juovat maissiviina chichaa suoraan ämpäristä. Ensimmäinen kulaus täytyy kuitenkin antaa Äiti Maalle, jotta hän pysyy tyytyväisenä.
Käynnissä on Bolivian vuoristoalueen perinteinen juhla pujllay. Se tarkoittaa Andeilla puhuttavalla alkuperäiskielellä ketsualla leikkiä.
Alkuperäiskansojen perinteet ovat nousseet uuteen kukoistukseen.
Maaliskuussa 1816 Bolivian ylänköalueen yamparat olivat viettämässä sadonkorjuujuhlaansa, kun espanjalaisten armeija hyökkäsi kylään. Muun Latinalaisen Amerikan tavoin myös Boliviassa käytiin itsenäisyyssotia, joilla manner pyrki irrottautumaan Espanjan siirtomaahallinnosta.
Kesken juhliensa yllätetyt alkuperäiskansan miehet puolustautuivat raivokkaasti ja voittivat taistelun.
Legendan mukaan voitostaan riemastuneet yamparat avasivat lyömiensä konkistadorien rintakehän ja söivät heidän sydämensä. Tarabucon keskusaukiolla seisoo nykyisinkin legendaa mukaileva patsas, jossa yampara-taistelija syö espanjalaisen sydäntä veri suupielistä valuen.
Historioitsijat kiistelevät legendan todenperäisyydestä, mutta perinteisen sadonkorjuukarnevaalin päälle kerrostui kolonialismin vastarintaa kuvastava kertomus, jota juhlijat toistavat ylpeinä.
Sosialistipresidentti Evo Moralesin aikakaudella alkuperäiskansojen perinteet ovat nousseet uuteen kukoistukseen. Entinen kokanviljelijä, aimarataustainen Morales on tuonut perinteet valtion virallisiin juhlallisuuksiin ja kertonut vastustavansa länsimaista kulttuuri-imperialismia.
Valloittajalta tunnukset
Hiljattain pujllay-tanssi valittiin Unescon aineettomien maailmanperintökohteiden listalle. Perinteisessä tanssissa tanssijoilla on raskaat puukengät, joihin on kiinnitetty rautaiset kannukset, päähine muistuttaa hiukan ratsastuskypärää. Moni kantaa olallaan myös suitsia, vaikka hevosia ei näy missään.
Perinneasu pilailee espanjalaisen ratsuväen kustannuksella. Valloittajan tunnusten omiminen on yksi keino vastustaa kolonialismia.
– Juhlimme esi-isiemme voittoa ja vietämme tätä juhlaa, jotta espanjalaiset eivät enää koskaan palaisi riistämään meitä ja luonnonvarojamme. Hallitsemme itse itseämme, kertoo Chuiquisacan kunnanjohtaja Estebán Urquizu. Hän on yksi juhlan järjestäjistä.
Juhlijat tanssivat valtavan pukara-salon ympärillä. Maan antimia kuvastavaan salkoon on ripustettu hedelmiä, vihanneksia, kokalehtiä ja puolikas lehmänruho. Eri alueiden tanssiryhmät saapuvat kehään vuorollaan.
Kunnanhallinnon virkailija Yersin Oblitas tarjoilee tanssijoille sahdinmakuista maissiolutta suoraan ämpäristä. Tanssiryhmän johtajat hörppivät juomaa, pureskelevat kokalehtiä ja piiskaavat raipallaan niitä, jotka eivät tanssi tarpeeksi hyvin. Myös ohitse kulkeva toimittaja saa raipasta.
– Se, että sinua lyödään piiskalla, on kunnianosoitus. Sinut on huomattu. Se on vähän kuin olisit saanut tykkäyksiä Facebookissa, Oblitas selittää.