Lehtikuva/Emmi Korhonen

Pääluottamusmies kaipaa sopimiseen riittävää selkänojaa.

Paikallisella sopimisella saatiin Valmet Automotivella kikyn vaatima työajan pidennys siten, että työntekijöiden palkat nousivat. Yleensä kiky-tunneista ei ole saanut korvausta.

Valmet Automotiven aiempi pääluottamusmies Mauri Partanen ja henkilöstöjohtaja Tomi Salo kertoivat keskiviikkona, kuinka paikallinen sopiminen onnistuu. Työpaikalla on sovittu muustakin kuin työehtosopimusmääräyksistä. Työntekijöiden käyttäytymissäännöistä, esimerkiksi kuvaamisesta työpaikalla ja huumeidenkäytöstä, on annettu tiukat ohjeet.

– Meillä on 4 294 työntekijää. Ei siellä voi toimia yksilön ehdoilla, Salo sanoo.

Kun kaikesta keskustellaan ja sovitaan, työehtosopimuksen sallimista joustoistakin on helpompi sopia. Tiedonkulun on kuitenkin oltava kunnossa. Työpaikalla on kaikkiaan kuusi luottamusmiestä ja yksi työsuojeluvaltuutettu, jotka hoitavat tehtävää kokoaikaisesti. Heidän kauttaan tieto sovituista asioista menee kaikille työntekijöille.

Tarpeeksi luottoa työntekijöiden edustajille

Salo huomauttaa, että paikallinen sopiminen vaatii luottamusta myös työntekijöiltä. Heidän pitää luottaa luottamusmiesten ajavan työntekijöiden etua. Kaikesta ei voi kertoa työntekijaportaalle saakka, sillä tehtaan asiakas on rajannut tiukasti salassa pidettävät asiat.

ILMOITUS

Valmet Automotive on yksi niistä 22 työpaikasta, joiden paikallista sopimista Pellervon taloustutkimus PTT ja Työterveyslaitos tutkivat.

Paikallisen sopimisen hyvät käytänteet ja esteet teknologiateollisuudessa –raportin mukaan paikallinen sopiminen on luontevampaa ja yleisempää suurilla työpaikoilla. Raportin mukaan kaikki työpaikat eivät ole valmiita paikalliseen sopimiseen, vaikka siihen olisi halua.

Ennakoivaa sopimista

Pääluottamus Partanen kertoo, että toisinaan paikallisia sopimuksia voi tehdä kaiken varalta. Näin kävi kikyn kanssa. Osapuolet olivat neuvottelemassa työehtosopimuksen mukaisista palkankorotuksista, kun poliittinen puhe tuottavuusloikasta työajan pidennyksineen alkoi.

– Me hinnoittelimme lisätyön sopimuspalkkojen yläpuolelle, Partanen toteaa.

Työnantajakin hyötyi ratkaisusta, sillä työpaikalla tehdään vuorotyötä ja joustoja on kaivattu. Ratkaisu löydettiin arkipyhistä.

– Haimme työehtosopimuksesta ne kohdat, joissa on jouston varaa, Partanen kertoo.

Juristin apua tarvittaisiin

Partasen mukaan juristi voisi istua mukana neuvottelupöydässä, kun asioista sovitaan paikallisesti. Tämä voisi kertoa työehtosopimuksen ja työlainsäännön määrittämät rajat.

Partanen kaipasi selkänojaa paikalliseen sopimiseen. Pääluottamusmies kuitenkin vastaa osaltaan, mitä sopimuksessa on. Yksi keino hänestä voisi olla sopimusluonnosten tarkastaminen liitoissa ennen allekirjoituksia.

Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle kumosi ajatuksen heti. Hänen mukaansa työpaikoille tulee antaa mahdollisuus sopia asioista. Työnantaja- ja työntekijäliittojen tehtävä ei ole vartioida, mitä työpaikoilla tehdään.

Helle ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto lupasivat pohtia, mikä voisi olla paikallisen sopimisen ”käsikirja”. Hyvät esimerkit eivät ole levinneet muille työpaikoille.

– Voimme lisätä työnantajapuolen tes-tuntemusta ja neuvottelutaitoja, Helle lupasi.

Teollisuusliiton Aalto muistutti, että teollisuuden paikallinen sopiminen on edennyt työnantaja- ja työntekijäliiton yhteisten koulutustilaisuuksien myötä.

Hän toivoi vertailevaa jatkotutkimusta siitä, kuinka paikallisen sopimisen työpaikoissa ja vastaavasti muissa työpaikoissa yrityksen myynti, työntekijöiden edut ja työhyvinvointi ovat kehittyneet.