Jussi Joentausta

– Jotkut sanovat, että sä oot kaheli. Sanokoot mitä sanovat, kertoo Reijo ”Romu” Garselius.

Seitsemän vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Romu ajaa kuorma-autoa. Hän ehti olla vapaaherrana vajaa puoli vuotta, kun entinen pomo soitti.

– Olisi yksi pikku juttu, ja siitä se taas lähti. Mä oon niin tottunut tähän hommaan. Eikä tarvitse ajaa vanhoilla romuilla, tämä on vuoden vanha auto. Mikäs näillä on ajellessa, Romu kertoo.

Hän kertoo, että ”meikäläisiä, joilla on viimeinen väri päässä, on aika paljon alalla”.

– Todella paljon. Monet ovat 63 vuotta, tunnen monta ukkoa. Rupeen olemaan kohta vanhempia, jotka tuolla heiluvat.

Romu kertoo tarinan ikäisestään työkaverista, Teukasta. Eurooppaan ikänsä rekkaa ajanut Teukka aikoo ajaa kuorma-autoa niin kauan, kun hän saa kengännauhat kiinni.

Jussi Joentausta

”Ei muuta kuin nortti huuleen, ja taas mentiin”

Ennen vanhaan isäntä pakotti orjat ajamaan älyttömiä päiviä, 17 – 20 tuntia.

– Ei mitään järkee. Niin väsyksissä olin, että sähkökaapit rupesivat kävelemään eteen, hän muistelee.

Nyt on toisin: ajopiirturi pitää huolen tauoista ja ajoista. Tiedot menevät reaaliajassa Trafille ja työnantajalle. Poliisi voi tarkistaa halutessaan ajopiirturilta työnkulun ja tauot.

Ennen piti ajaa rukkaset kädessä ja pipo päässä ensimmäiset tunnit.

– Ennen kun työaikalait ja ajopiirturit tulivat, mä ajoin tunnelikiveä 17 – 20 tuntia joka päivä. Kun olin ajanut 33 tuntia yhtä soittoa, vähän kitisin isännälle, että väsyttäisi.

– Se vastasi, että pitää hommata kuski, joka jaksaa.

– Ei muuta kuin nortti huuleen, ja taas mentiin. Onneksi nyt on työaikalaki. Vuorokautinen ajoaika on yhdeksän tuntia eikä siitä saa tinkiä.

Nyt Romu lähteen heti kuuden jälkeen aamuisin.

– Aivan jees ovat päivät. Kaupungilla päivä loppuu 15.15.

Jussi Joentausta

Tarkoin valvottua duunia

Nappia painamalla siirtyvällä tiedolla on myös kääntöpuoli. Kuljettaja ja auto ovat reaaliaikaisessa tarkkailussa. Ahdistaako jatkuva valvonta?

– Vähän. Kyllä se vähän ahdistaa, mutta kun ei tee mitään väärää, niin ei siinä mitään.

Romu kertoo, että jotkut ajelevat omia keikkojaan. Autoja varastetaan, mutta niitä on nykyisin helpompi seurata. Nopeus rajoitettu 90:een kilometriin, eikä satasta saisi painaa. Tätäkin kyllä kierretään.

– Hollantilaiset kukkarekat laittavat vilkun päälle vasemmalle, silloin on rajoitin pois päältä. Maan tien päällä voi nähdä näitä.

Hän kertoo esimerkkinä Saksan valvonnan tiukkuudesta.

– Vaikka olisi puoli tuntia lauttarantaan, niin lepopaikalle on mentävä, vaikka seuraavaa lauttaa joutuisi odottamaan pari päivää.

ILMOITUS

”Vannomatta paras”

71 vuotta täyttänyt Romu aloitti Wärtsilässä mopolähettinä. Kuorma-autoa hän on hieronut viisikymmentä. Sitä ennen hän ajoi pulla-autoja sun muita. Ruotsissa syntynyt Romu muutti äitinsä kanssa Helsinkiin nelivuotiaana.

– Mulla on Urhon (Kekkosen) allekirjoittama paperi, jolla minulle tuli Suomen kansalaisuus. Paperi on tallella edelleenkin.

Romu esittelee EU:n ammattiautoilijalta vaatimia kortteja.

– Mulla menee vanhaksi kortteja, ajattelin että en mene enää millekään kursseilla, mutta vannomatta paras. En vanno mitään.

Mikä saa eläkeläisen töihin? Tottumus ajamiseen on toinen luonne, mutta palkallakin on iso merkitys.

– Mä saan liksaa, ja mä saan eläkettä. Tietysti maksan enemmän verojakin kuin tavallinen duunari, sanoo Romu.

Jussi Joentausta

”Ennen piti ajaa rukkaset kädessä ensimmäiset tunnit”

Työolosuhteet ovat hyvät, vaikka auton hytissä on tilaa vähän.

– Nykyajan autot on fiksusti tehty: Kesät, talvet on 20 astetta, ja aamullakin saman verran. Ennen piti ajaa rukkaset kädessä ja pipo päässä ensimmäiset tunnit, muistelee Romu.

Jos oli 20 astetta pakkasta, piti käydä yöllä ajamassa auto lämpimäksi, jos halusi saada auton käyntiin aamulla.

– Ja savua oli koko tontti täynnä. Ei tule enää savua pakoputkesta eikä haise.

Peltiä ei ole sisällä, ja verhoilla voi eristää koko kuljettajan kopin. Halutessaan voi ottaa nokoset istuinten taakse sijoitetulla nukkumispaikalla.

”Älyttömän hienoja nämä kamerahommat”

Helsingin liikennettä Romu kuvailee aika kaoottiseksi.

– Henkilöautojen ja fillaristien kanssa saa olla tarkkana, henkilöautot tekevät älyttömiä liikkeitä. Ykskaks ne vaihtavat kaistaa eteen. Eivät ymmärrä, että pysähtymismatka on pitkä.

Ei tämä pysähdy samalla tavalla kuin joku datsuni.

Romun kuorma-auton kokonaispaino on 33 tonnia kuorman ollessa päällä.

– Ei tämä pysähdy samalla tavalla kuin joku datsuni, mutta niiden pitää kerta kaikkiaan päästä edelle ja jäädä tuhraamaan eteen.

Auton kameroihin hän on tyytyväinen. Tienristeyksessä kamera näyttää kaistaa vaihdettaessa koko sivun näyttää. Kuski näkee monitorista autot ja fillaristit.

– Perässä on kamera, kun pakki on päällä. Isolla-Roballa töissä se oli kova sana. Jalankulkijat tuijottavat vain kännyköitään.