Lehtikuva/Jussi Nukari

Ajatuksena painopisteen siirtäminen työn ja yritystoiminnan verotuksesta kohti päästöjen ja luonnonvarojen verotusta.

Sitra esittäämiljardiluokan kestävän kehityksen verouudistusta, jolla vähennetään päästöjä ja samaan aikaan vahvistetaan työllisyyttä ja taloutta sosiaalista oikeudenmukaisuutta unohtamatta.

Kansainväliset talousorganisaatiot ovat suositelleet etenemistä tällä tiellä, mutta Suomessa tulokset ovat tähän asti laihoja.Vuosina 2008–2017 ympäristö- ja luonnonvaraverot vastasivat noin 6–7 prosenttia kokonaisverotuotoista ja suhteutettuna bruttokansantuotteeseen (BKT) ne olivat noin 2–3 prosenttia. Samaan aikaan tulo- ja yhteisöverot kattoivat 60–70 prosenttia verotuotoista ja olivat noin 28 prosenttia suhteessa BKT:seen.

Kestävän kehityksen verouudistuksella tarkoitetaan verotuksen painopisteen siirtämistä työn ja yritystoiminnan verotuksesta kohti päästöjen ja luonnonvarojen verotusta budjettineutraalisti, eli ilman että valtion budjettia kasvatetaan tai pienennetään.

– Halusimme Sitrassa kartoittaa, millaisista palikoista tällaisen verouudistuksen voisi Suomessa rakentaa, kertoo johtaja Mari Pantsar Sitrasta.

Hänen mukaansa Suomi voi menestyä vain ottamalla ilmastonmuutoksen lähtökohdaksi kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Siksi ilmastokriisin ratkaisun pitää olla myös talouspolitiikan keskiössä.

ILMOITUS

Verouudistuksen oltava reilu

Selvityksessä kartoitettiin laajasti käytettävissä olevia keinoja valjastaa verotus tukemaan päästövähennyksiä ja kiertotalousratkaisuja. Keinovalikoimasta muodostettiin kolme esimerkkipakettia mallinnettavaksi ja niiden vaikutuksia analysoitiin päästöjen, bruttokansantuotteen, työllisyyden, yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja tuloerojen näkökulmista.

– Keskeinen kysymys on, miten verotuksella voidaan ohjata päästöjä ja millaisia vaikutuksia tällä on kansantalouteen ja työllisyyteen, tai vaikuttavatko tehdyt valinnat kohtuuttomasti kotitalouksien arkeen tai yksittäisiin toimialoihin. Tyypillisesti ihmisiä on huolettanut esimerkiksi päästöverojen korotusten vaikutukset pienituloisten toimeentuloon ja vientialojen kansainväliseen kilpailukykyyn. Siksi nämä näkökulmat olivat keskeisessä roolissa työssämme, kertoo selvitystyöstä vastannut johtava asiantuntija Saara Tamminen Sitrasta.

Alustavien vaikutusarvioiden perusteella laaja-alainen kestävän kehityksen verouudistus olisi Suomelle tehokas ja reilu tapa vauhdittaa päästövähennyksiä. Alentamalla erityisesti työn verotusta yhtä aikaa päästöverojen noston kanssa, saadaan hyvitettyä ihmisille päästöverojen nostosta koituvia lisäkustannuksia ja parannettua työllisyyttä.

– Ilmastotoimien ei tarvitse erityisesti kohdistua pienituloisiin ja tuloerojen kasvu voidaan välttää huolellisella suunnittelulla. Päästöverojen korotuksen vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn voidaan myös hillitä merkittävästi laskemalla samanaikaisesti muita veroja, Tamminen kertoo.

Verotus ei yksin ratkaise ilmastokriisiä. Se tarvitsee tuekseen muuta sääntelyä, joka tähtää päästöjen nopeaan vähentämiseen. Jotta verouudistuksen vaikutukset todella näkyisivät päästöissä ja työn tarjonnassa, sen kokoluokan tulisi olla miljardeissa.

Verotus ilmastopolitiikan keinovalikoimaan

Ilmastokriisiä voidaan Sitran selvityksen mukaan ratkoa myös talouspolitiikan keinoin. Verouudistuksen mallinnukset tarjoavat tulevalle hallitukselle ideoita ja esimerkkejä työkaluista, joilla lähteä toteuttamaan reilua siirtymää kohti päästötöntä Suomea.

Moni asia vaikuttaa siihen, millaisia seurauksia erilaisilla verotuspaketeilla on koko talousjärjestelmään, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja päästöihin. Siksi selvityksessä suositellaan kattavien vaikutusarvioiden tekemistä.

– Ilmastokriisi ei odota. Seuraavan hallituksen kannattaisi suunnitella uudistus, teettää vaikutusarviot ja aloittaa toteutus. Esimerkkipaketit eivät ole valmiita suosituksia tai tarkoitettu toteutettavaksi sellaisenaan, vaan tarjoavat päättäjille näkymää erilaisiin vaihtoehtoihin ja niiden vaikutuksiin. Kestävän kehityksen verouudistuksen tekoon ei ole yhtä oikeaa ratkaisua – se on poliittisten valintojen tekemistä, Tamminen painottaa.