Game of Thrones eli suomeksi Valtaistuinpeli on suosituin koskaan tehty televisiosarja ja valtava ilmiö. Huhtikuussa alkavan viimeisen tuotantokauden jaksoja katsotaan 170 maassa samanaikaisesti ja keskustelu, spekulaatio, hehkutus ja kritiikki yhdistää fanit Afrikasta, Aasiasta, Euroopasta ja maapallon kaikista muistakin osista. Suomessa sarjaa puidaan sanomalehdissä, blogeissa, podcasteissa, keskustelupalstoilla ja kaikkialla, missä ihmiset näkevät toisiaan.
Miksi juuri tämä sarja on sitten päässyt kasvamaan niin isoksi? Sehän on kuitenkin tarina aatelissuvuista, jotka taistelevat toisiaan vastaan päästäkseen valtaistuimelle. Ja toisella tasolla lohikäärmeet vastaan zombit -fantasiakertomus. Eikö näitä ole nähty ennenkin? No ei oikeastaan.
Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter -ilmiöt ovat luoneet pohjaa sille, että fantasia genrenä voi saavuttaa mielettömiä menestyksiä. Kun noiden kirjojen ja elokuvien fanit ovat kasvaneet aikuisiksi, eivät puhtoiset tarinat elämää suuremmista sankareista ja selkeästä hyvästä ja pahasta enää elähdytä aivan yhtä paljon.
Kun koko Westerosin inhimillinen elämä on uhattuna, on aika laittaa sukujen välinen valtataistelu sivuun, ja yhdistää voimat.
Game of Thrones ja sen pohjalla oleva George R. R. Martinin tekemä kirjasarja Tulen ja jään laulu ovatkin fantasiaa aikuisille. Isä- ja äitihahmot ovat useimmiten hirveitä hyväksikäyttäjiä tai tyranneja. Aiheina on käsitelty niin sukurutsaa, seksuaalista väkivaltaa kuin kastraatiotakin.
Jokainen henkilö häilyy hyvän ja pahan välissä. Hyvikset saattavat kuolla kesken sankarillisen tehtävänsä, langenneet ritarit saattavat löytää moraalinsa ja urheat sankariprinsessat sisäisen diktaattorinsa. Tavallaan sarjassa myös laitetaan monet fantasian kliseet päälaelleen. Ennustukset eivät välttämättä toteudu ja unelmien prinssi saattaakin olla hyväksikäyttäjä.
Upea musiikki, hienot näyttelijäsuoritukset, ympäri maailmaa etsityt kuvauspaikat ja pikkutarkasti valmistetut asut ja lavasteet tarjoavat vielä sellaisen houkuttelevan kuorrutuksen tälle syvälliselle draamalle, että ei ole ihme, että se on voittanut jo 47 Emmy-palkintoa.
Kahdeksas ja viimeinen tuotantokausi alkaa maanantaina 15.4. aamuyöllä Suomen aikaa. Kaudella on vain kuusi jaksoa, ja niistä neljä viimeistä noin 80 minuuttia pitkiä. Ne ovat siis suorastaan elokuvia.
Useimpia televisiosarjoja tehdään kausi kerrallaan ja tekijät ratkovat juonenkäänteitä niiden tullessa vastaan. Siksi mysteerit saattavat usein lässähtää sellaisissa sarjoissa kuin Twin Peaks ja Lost. Game of Thrones puolestaan pohjautuu kymmeniä vuosia kehiteltyyn romaanisarjaan, joten yllätyskäänteet ovat olleet erinomaisesti suunniteltuja. Niinpä on lupa odottaa, että sarjan loppu on erityisen tyydyttävä – joskaan ei välttämättä onnellinen.
Millaisia vastauksia luvassa?
Tästä eteenpäin saattaa tulla pieniä juonipaljastuksia, joten jatka lukemista omalla vastuullasi.
Sarja on esittänyt paljon kysymyksiä, joista useimpiin saataneen vastaus viimeisellä kaudella. Mitä Yön kuningas tahtoo? Onko Daenerys vapauttaja vai valloittaja? Miten käy Jonin ja Daenerysin rakkaudelle, kun Jonin syntyperä selviää? Kuka lopulta istuu Rautavaltaistuimella? Kuka elää ja kuka kuolee?
Tiedämme, että kirjasarjan luoja Martin on ladannut tarinaan kolme järkyttävää käännettä. Niistä kaksi (Hodorin taustatarina ja Shireenin uhraus) on jo nähty. Kolmas on vielä tulossa. Mikä se voisi olla? Tappaako Jon Daeneryksen tai toisinpäin? Luopuuko Cersei kruunusta? Onko Bran Yön kuningas?
Sarjan yksi leipälaji ovat valtavat taistelut. Niitä tullaan kuvauspaikka- ja ohjaajatietojen perusteella näkemään kaksi. Luultavasti molemmissa on toisella puolella ainakin Yön kuninkaan johtama kuolleiden armeija ja toisella Jonin ja Daeneryksen joukot. Millä puolella muut armeijat ovat Talvivaaran ja Kuninkaansataman taistelussa, jää nähtäväksi.
Kun koko Westerosin inhimillinen elämä on uhattuna, on aika laittaa sukujen välinen valtataistelu sivuun, ja yhdistää voimat. Jaime Lannister sanoo: ”Tässä on kyse jostain suuremmasta kuin uskollisuudesta. On kyse selviytymisestä.”
Yhtäläisyysmerkit jokaisessa oikean maailman maassa käytävään keskusteluun ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä ovat melko selvät: Nyt ei kannattaisi kitistä autoista ja lihamukeista vaan oikeasti yhdistää voimat ja tehdä jotain.
Fantasiamaailmassa se saattaa onnistuakin.