Lehtikuva/Jussi Nukari

Jos joku olisi tullut sanomaan minulle vuonna 2007 – kesken kiihkeimmän cs-matsin – että olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2019, luultavasti olisin käskenyt hänen suksia suolle ja ottanut hörpyt energiajuomastani. Äänestin, mutta politiikka oli kaukaista – se oli niille toisille.

Politiikan kuitenkin kuuluisi kuulua kaikille, ei vain toisille. Siksi on ollut ilo seurata muutosta, kuinka viime aikoina nuorten ääni on alkanut kuulua yhä enemmän yhteiskunnallisessa keskustelussa – konservatiivien paheksunnasta huolimatta. Nuorten politiikkainnostus on nyt ennätystasolla, ja jatkoa tulee seuraamaan.

Nuoret nimittäin tiedostavat ympäristössään tapahtuvia asioita sekä globaaleja trendejä hyvin. Moni käyttää valtaansa kuluttajana ja kansalaisoikeuksien kautta, mutta jotain muutakin tulisi olla tarjolla. Valitettavasti poliittiset vallanpitäjät eivät ole onnistuneet tehtävässään lujittaa nuorten uskoa puolueisiin, kun Nuorisobarometrin mukaan nuorista vain 59 prosenttia piti puolueita paljon tai jonkin verran luotettavina vuonna 2018. Huomattakoon, että vastaava luku vuonna 2012 oli vielä 70 prosenttia.

Poliittisista puolueista huolimatta yhä useampi nuori uskoo, että äänestämällä voi vaikuttaa entistä paremmin. Sen vuoksi seuraavalla vaalikaudella on kyse myös siitä, vahvistuuko nuorten luottamus poliittisiin puolueisiin vai pysyvätkö ne edelleen ”toisten juttuna”. Tässä puoluejohtajat ja me ehdokkaat olemme avainasemassa – nuorten mielipiteiden vähättelylle tai politiikasta ulossulkemiselle ei ole sijaa tulevaisuuden yhteiskuntaa rakennettaessa.

Henri Ramberg

Rovaniemi