YK:n tutkimusryhmä kirjoitti raportissaan vuoden 2018 Gazan mielenosoituksista löytäneensä uskottavaa näyttöä siitä, että israelilaiset tarkka-ampujat ampuivat lapsia, toimittajia, vammaisia ja lääkintähenkilökuntaa ”tarkoituksellisesti” tietäen keitä he olivat.
Vajaat kymmenen vuotta Yhdysvaltain ulkoministeriö pyrki estämään vastaavan YK-raportin etenemisen turvallisuusneuvostoon. Suomi osallistui tähän kampanjaan ja sai siitä Yhdysvalloilta kiitosta.
Vuoden 2018 keväällä palestiinalaiset järjestivät Gazassa niin sanotun ”Suuren paluumarssin”, jossa vaadittiin palestiinalaisten paluuoikeuden toteutumista sekä Gazan laittoman saarron purkamista. Mielenosoitusten alkamisen jälkeisenä aikana Israel on tappanut ainakin 195 palestiinalaista, joista 41 on ollut lapsia. Lisäksi Amnesty Internationalin mukaan noin 30 000 gazalaista on loukkaantunut.
Amnesty totesi Israelin mielenosoittajiin kohdistaman voimankäytön olevan ”kammottava kansainvälisen oikeuden rikkomus” ja vaati Israelin asettamista asevientikieltoon.
Vuoden 2018 kevään tapahtumien jälkeen kansainvälinen yhteisö vaati jälleen rikostutkintaa Israelin toimista. Rikostutkinnan ja vastuuvelvollisuuden toteutuminen törmäsi kuitenkin tuttuun ja merkittävään esteeseen: Yhdysvaltojen vastustukseen.
Yhdysvallat käytti veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan, jossa vaadittiin itsenäistä ja läpinäkyvää tutkintaa Gazan mielenosoitusten tapahtumista. YK:n ihmisoikeusneuvosto asetti sittemmin Yhdysvaltain vastustuksesta huolimatta riippumattoman tutkimusryhmän Gazan tapahtumien selvittämiseksi.
Ei pääsyä turvaan
Asetelma ei ole poikkeuksellinen. Barack Obaman hallinto toimi samalla tavoin vuosina 2009 ja 2010, kun puitiin Israelin vuoden 2008–2009 Gazan joukkomurhan rikosoikeudellisia seurauksia. Kolme viikkoa kestäneen hyökkäyksen aikana Israel tappoi 1 400 palestiinalaista, joista 900 oli siviilejä.
YK:n ihmisoikeusneuvoston asettaman tutkimusryhmän raportin mukaan Israelin operaation tarkoitus oli ”rankaista, nöyryyttää ja terrorisoida” Gazan siviiliväestöä. Tutkimusryhmän mukaan Israelin sotilaalliset toimet kohdistettiin tarkoituksellisesti siviiliväestöön ja infrastruktuuriin.
Yhdysvallat estää riippumattoman tutkinnan.
Hyökkäyksen aikana Gazan siviileillä ei ollut mahdollisuutta paeta sotatoimia, koska Israelin ja Egyptin ylläpitämä saarto esti vapaan liikkumisen kaistalta. Britannian entinen pääministeri David Cameron onkin sanonut Gazaa maailman suurimmaksi avovankilaksi.
Kaistan sisällä ei myöskään ollut turvallisia paikkoja, joihin paeta Israelin pommituksia. Tilanne oli vastaava vuoden 2014 hyökkäyksen aikana, jolloin Israel muun muassa pommitti YK:n väestönsuojia, jotka olivat pullollaan siviilejä ja joiden sijainnista Israelille oli erikseen toimitettu tarkat koordinaatit.
Goldstone-raportin torjunta
Edellä mainitussa YK:n ihmisoikeusneuvoston tutkimusryhmän raportissa (Goldstone-raportti) suositeltiin, että Israelin ja Hamasin toimia vuodenvaihteessa 2008–2009 tarkasteltaisiin YK:n turvallisuusneuvostossa ja kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch (HRW) korosti tuolloin, että raportin vieminen turvallisuusneuvostoon on ainoa tapa saattaa osapuolet vastuuseen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksista. Yhdysvallat kuitenkin kampanjoi aktiivisesti ja onnistuneesti vuosina 2009 ja 2010, jotta Goldstone-raportti ei etenisi turvallisuusneuvostoon.
Ulkoministerinä oli tuolloin Hillary Clinton. WikiLeaksin vuotamassa toimeksiannossa helmikuussa 2010 Clinton linjasi, että ”vankan vastarinnan ylläpitäminen” YK:n turvallisuusneuvoston toiminnalle Goldstone-raportin suhteen on ”tärkeä prioriteetti”.
Clinton totesi myös, että “vastustamme tiukasti” Goldstone-raportissa esitettyjen syytösten viemistä kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Clintonin mukaan Yhdysvallat toivoi, ettei YK käsittelisi raporttia lainkaan, vaan ainoastaan konfliktin osapuolten ”perusteellisten ja uskottavien” sisäisten tutkimusten kautta.
Myös Suomi osallistui tähän kampanjaan ja sai siitä Yhdysvalloilta kiitosta.
Suomi tuki Yhdysvaltoja
Vuoden 2009 joulukuussa YK:n yleiskokous äänesti päätöslauselmasta, jossa muun muassa vaadittiin YK:n pääsihteeriä välittämään Goldstone-raportti turvallisuusneuvostolle. Suomi äänesti tyhjää yhdessä monen muun EU-maan kanssa.
WikiLeaksin vuotamasta Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystön diplomaattisähkeestä käy ilmi, että Suomi ei aikonut hyväksyä ”mitään päätöslauselmaa, joka vaatisi turvallisuusneuvostolta toimia Goldstone-raportin pohjalta”.
Tämän voi myös päätellä Suomen äänestyskäyttäytymisestä. Suomi nimittäin puolsi seuraavaa Goldstone-raporttiin liittyvää yleiskokouksen päätöslauselmaa, josta oli poistettu vaatimus raportin viemisestä turvallisuusneuvoston käsittelyyn.
Diplomaattisähkeen mukaan Suomen hallitus oli samaa mieltä Yhdysvaltain kanssa siitä, että pääasiallinen vastuu tutkinnasta tulee olla konfliktin osapuolilla ja että Israelilla on ”demokraattiset instituutiot, jotka takaavat tehokkaan ja vastuullisen tutkimuksen” toteutumisen.
Ihmisoikeusjärjestöjen tutkimukset kuitenkin osoittavat, että Israel on toistuvasti epäonnistunut tutkimaan uskottavasti turvallisuusjoukkojensa toimintaa.
Human Rights Watch viittaa tilastoihin, joiden mukaan Israel tuomitsi ainoastaan viisi sotilasta palestiinalaisten tappamisesta vuosina 2000–2008 – aikana, jolloin armeija surmasi yli 2 200 palestiinalaissiviiliä.
Kansainvälisesti arvostettu israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’Tselem lopetti vuonna 2016 kokonaan rikostutkintapyyntöjen välittämisen Israelin armeijalle. Järjestön mukaan 25 vuoden aktiivinen yhteistyö armeijan kanssa ei auttanut oikeutta toteutumaan, vaan päinvastoin.
Vuosien myötä karttunut kokemus armeijan toiminnasta vei B’Tselemin johtopäätökseen, ettei ollut enää mielekästä pyrkiä puolustamaan ihmisoikeuksia sellaisessa järjestelmässä, jonka tehtävä on ”peitellä laittomuuksia ja suojella syyllisiä”.
Israelin omat tutkinnat
Entä Israelin tutkinta 2008–2009 vuodenvaihteen tapahtumista? Havainnollinen esimerkki on tutkinta Rouhiyah al-Najjarin kuolemasta. YK:n tutkimusryhmän mukaan joukko naisia lapsineen, mukaan lukien al-Najjar, käveli aamulla 13. tammikuuta kodeistaan kohti kylän keskustaa turvaa etsien.
Israelin armeija oli edellisenä yönä pommittanut kylää valkoisella fosforilla ja komentanut miehet ulos taloistaan. Najjarilla oli nyt tytär mukanaan ja hän kantoi valkoista lippua. Israelilainen tarkka-ampuja ampui noin 200 metrin etäisyydeltä Najjaria ohimoon. Armeija esti lääkintähenkilökunnan pääsyn Najjarin luokse 12 tunnin ajan.
Suomi katsoi, että Israel pystyy itse tutkimaan toimensa.
Israelin armeijan selvityksen mukaan kyseessä oli kuitenkin varoituslaukaus, joka oli ”kimmonnut” ja osunut al-Najjariin. Israelin tutkinta vuosien 2008–2009 joukkomurhasta johti ainoastaan yhden sotilaan tuomitsemiseen luottokortin varastamisesta.
YK:n tutkimusryhmä kirjoitti raportissaan vuoden 2018 Gazan mielenosoituksista löytäneensä uskottavaa näyttöä siitä, että israelilaiset tarkka-ampujat ampuivat ”tarkoituksellisesti” lapsia, toimittajia, vammaisia ja lääkintähenkilökuntaa tietäen keitä he olivat.
Tutkimusryhmä suositteli raportin havaintojen käsittelyä kansallisissa ja kansainvälisissä oikeusmekanismeissa, mukaan lukien kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Jää nähtäväksi, etenevätkö tutkimuslöydökset tällä kertaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa pidemmälle.