Vihapuheesta tuomitut perussuomalaisiin kuuluvat poliitikot esittävät itsensä ”inhimillisen”, ”järjen äänen”, ”uhrin” sekä ”sankarin” asemista puhuessaan omista tapauksistaan sekä yleisesti vihapuheeseen ja sananvapauteen liittyvässä keskustelussa, kertoo juuri European Journal of Social Psychology -tiedelehdessäjulkaistu tutkijatohtori Katarina Petterssonin tutkimus.
Näistä asemista tai rooleista käsin poliitikot pystyivät vähättelemään muslimien vastaista vihapuhettaan, ja esittämään sitä hyveellisenä tekona kansakunnan suojelemisen puolesta.
Tutkimuksessa analysoitiin, kuinka muslimien vastaisesta vihapuheesta tuomitut perussuomalaiset oikeuttavat omaa puhettaan Facebook-kirjoituksissaan sekä Ylen ja Helsingin Sanomien haastatteluissa ja artikkeleissa. Tutkimuksen kohteina oli kolme kansanedustaa ja heidän kirjoittelunsa vuoden 2016 maaliskuusta vuoden 2017 helmikuulle.
Oikeuttaessaan muslimien vastaista puhettaan poliitikot vetosivat ensinnäkin inhimilliseen virheeseen eli ”väärien sanojen valintaan” ja toiseksi järjen äänenä toimimiseen eli ”faktojen” esittämiseen. Kolmanneksi he vetosivat uhriksi eli poliittisen vainon kohteeksi joutumiseen ja neljänneksi, kansakunnan, länsimaalaisten arvojen ja sananvapauden puolustamiseen. Syytteet ja tuomiot vihapuheesta taas esitettiin poliittisesti motivoituneina ja epäoikeudenmukaisina.
– Esiintymällä toisaalta poliittisen vainon kohteeksi joutuneena, ja toisaalta kansakuntaa ja sananvapautta puolustavana ”viattomana sankarina”, vihapuheesta tuomitut oikeistopopulistiset poliitikot pystyvät luomaan itselleen marttyyrin roolin, ja näin vähättelemään oman puheensa haitallisuutta, Katarina Pettersson Helsingin yliopistosta kertoo.
Some-lausunnoilla on vaikutusta
Tutkimuksen mukaan sosiaalinen media tarjoaa poliitikoille oivan alustan vihamielisen puheen esittämiselle, sillä tässä ympäristössä poliitikot voivat kommunikoida suoraan lukijoiden kanssa, ilman toimittajien välitystä.
– Tunnettujen poliitikkojen sosiaalisessa mediassa esittämällä puheella etnisistä, kulttuurisista ja uskonnollisista vähemmistöistä voi muun muassa niiden valtamediassa saaman huomion myötä olla kauaskantoisia vaikutuksia vähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämään, Pettersson sanoo.
Analysoimalla vihapuheesta tuomittujen poliitikkojen puhetta mikrotasolla ja osana laajempaa poliittista ja yhteiskunnallista ympäristöä, tutkimus osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun vihapuheen ja sananvapauden välisestä rajasta, sekä miten vihapuheeseen voidaan puuttua.
– Vihapuheen kitkemiseksi tarvitaan oikeustuomioiden lisäksi myös muita toimenpiteitä, kuten poliisin riittävien resurssien turvaamista, mediakäytännesääntöjen kehittämistä, etnisiä, uskonnollisia ja kulttuurisia rajoja ylittävää vuoropuhelua, poliittisia toimia sekä syyllistyneiden poliitikkojen kohdalla myös poliittisia jälkiseurauksia, Pettersson toteaa.