Eduskuntavaalit 2019
Lehtikuva/Martti Kainulainen

”Äänestyskopin ulkopuolella lobbareilla ja varakkailla on sananvaltaa paljon enemmän kuin tavallisilla kansalaisilla. Äänestyskopissa jokainen kansalainen on tismalleen samalla viivalla.”

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkoi tänään keskiviikkona kello 9. Kotimaan ennakkoäänestyspaikkoja on yhteensä 911. Niitä on kunnan- ja kaupungintaloissa, kirjastoissa, kauppakeskuksissa sekä posteissa. Kaikkien ennakkoäänestyspaikkojen sijainnista ja aukioloajoista on tiedot verkkosivuilla vaalit.fi. Tietoa ennakkoäänestyspaikoista saa myös maksuttomasta palvelunumerosta 0800 9 4770.

Ennakkoäänestys päättyy tiistaina 9.4. ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.

”Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin me yhdessä pääsemme valitsemaan tälle maalle uuden poliittisen suunnan. Siitä on näissä vaaleissa kyse”, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoitti ennakkoäänestyksen alkaessa.

Viestejä joka päivä

Hän kertoo saaneensa kuluneen vaalikauden ihmisten viestejä puhelimitse, sähköpostitse ja postitse joka päivä ja joka viikko. Niissä kerrotaan hallituksen leikkauspäätösten vaikutuksesta arkeen.

”Hoitajat, palomiehet, kirjastotyöntekijät ja monet muut ovat kertoneet lomarahojen leikkausten vaikutuksista taloudelliseen tilanteeseensa. Pitkäaikaistyöttömät kirjoittavat siitä, miltä tuntuu kun aktiivimalli leikkaa työttömyysturvaa siitä huolimatta, että on yrittänyt parhaansa. Niin opettajat, nuoret, vanhemmat kuin nuorisotyöntekijät varoittavat koulutusleikkausten seurauksista osaamistasoon ja nuorten ja opettajien hyvinvointiin. Nuoret ovat ilmastolakoilla ilmaisseet oman turhautumisensa ilmastopolitiikan kunnianhimottomuuteen.”

ILMOITUS

Kaksi ratkaistavaa asiaa

Anderssonin mukaan seuraavalla vaalikaudella pitää ratkaista Suomen kaksi keskeisintä tulevaisuuskysymystä.

”Vasemmistoa äänestämällä ei tarvitse valita sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen väliltä. Me aiomme ensi vaalikaudella vahvistaa hyvinvointipalveluita, palauttaa koulutuksen ja tieteen kunniaan, vähentää työttömiin kohdistuvaa kontrollia sekä nostaa suomalaisen ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa.”

Äänestyskopissa samalla viivalla

Andersson kirjoittaa epätasa-arvon näkyvän äänestysaktiivisuudessa, sillä pienituloiset ja duunarit äänestävät yhteiskunnan hyväosaisia passiivisemmin. Tämän seurauksena nykyinen eduskunta on koulutetumpi, vanhempi ja hyvätuloisempi kuin väestö keskimäärin.

”Äänestyskopin ulkopuolella lobbareilla ja varakkailla on sananvaltaa paljon enemmän kuin tavallisilla kansalaisilla, mutta on yksi paikka, jossa jokainen kansalainen on tismalleen samalla viivalla. Äänestyskopissa ei ole väliä sillä, miten paljon rahaa on tilillä, miten hienossa talossa asuu tai millä autolla ajaa. Äänestäessä pitkäaikaistyötön, pätkäduunari, eläkeläinen ja miljonääri ovat kaikki keskenään tasa-arvoisia, ja heillä on tismalleen yhtä paljon sananvaltaa. Meidän tärkein tehtävä on siksi käyttää meidän yhteistä ääntä muutoksen puolesta.”