Saimme surullisen tiedon tammikuun 16. päivänä 2019. Antero Valter Hautaniemen elämän aika päättyi vaikean sairauden murtamana Mikkelissä.

Antero syntyi 9. syyskuuta 1932 Kuolajärven pitäjän (nykyinen Sallan kunta) Alakurtin kylässä. Hän oli Alakurtin kylän kantasuvun jälkeläinen 9. polvessa. Äitinsä Olgan ja isänsä Pekan perhe oli suuri, lapsia syntyi 13 ja Antero nuorimpana. Perhe asui Lahtelan-taloa kauniin Ahkiojärven rannalla.

Koulunkäynnin Antero aloitti Alakurtin kansakoulussa syksyllä 1939, koulu siellä päättyi omana nimipäivänä 30.11.1939 talvisodan syttyessä. Kertomansa mukaan viimeiset näkymät kotikylästä olivat sotilaiden sytyttämät rakennukset ja varsinkin koulurakennuksen räjähdysmäinen tulipalo. Pienen miehen hätä jäi ikuisesti Anteron mieleen ja muistiin. Turvallinen lapsuus oli päättynyt.

Rajan lähistön kylien ihmiset kiirehtivät sotaa pakoon ja näin alkoi myös Anteron perheen evakkotaival. Kotiin jäivät eläimet navettaan, ruoka valmiiksi laitettuna ja kaikki omaisuus odottamaan paluuta joka ei koskaan toteutunut, koti oli menetetty.

Evakkomatka jatkui Pohjanmaalle pariksi vuodeksi, sieltä takaisin Kemijärven kautta Sallan Salmivaaraan ja Anteron koulunkäynti jatkui huonoista oloista huolimatta kiitettävin numeroin. Metsätöihin savotoille hän lähti 14-vuotiaana isänsä mukana, mm. Suoltijoen ja Maltion savotoilla ja Märkäjärvellä puutavaran sahauksessa sekä rakennushommissa hän aloitti työelämänsä. Alakurttiin jääneen kotinsa vastikkeeksi Olga ja Pekka saivat Pahkakummusta Lahtelan metsätilan, vain paalu kuusikossa osoitti talon paikan. Sinne Antero veljensä Olavin kanssa aloitti v.1948 tilan raivaamisen. Lahtelasta muodostui suvun kantapaikka sodan vuoksi menetetyn tilalle.

Opiskelu jatkui ensin maatalouden tiedoilla ja Lahtelan peltojen valmistuttua Anteroa kiinnostivat yhteisten asioiden hoitaminen ja tavoite kansalaisten hyvinvoinnin puolustamiseksi. Hänen periaatteenaan oli sosialistinen katsomus elämään. Opiskelu Sirola-opistossa ja Moskovan kansainvälisessä opistossa sekä jatkuva itseopiskelu tuottivat vahvan tietopohjan poliittiseen toimintaan pioneerijärjestössä, kansandemokraattien SKDL:ssa, piirisihteerinä, vaalipäällikkönä ja useissa yhteisöissä jäsenenä. Anteron rooli vasemmistoliiton syntyyn oli merkittävä valmistelijana ja uuden puolueen käynnistäjänä. Eläkkeelle hän siirtyi SKDL:n viimeisenä työntekijänä v.1994.

Sukulaisuus ja suvun menneiden tapahtumien tutkiminen ja vierailut syntymäkylässä Alakurtilla sekä Venäjälle paenneiden setien ja enojen jälkeläisten tapaamiset 90-luvun alusta alkaen kiinnostivat Anteroa. Ensimmäinen sukuvierailu toteutui Olavi-veljen, Kerttu-siskon ja ystävien kanssa 1993 kahden auton seurueena Sortavalaan.

Urheilu ja liikunta kuuluivat Anteron elämään kouluajoista alkaen, nopea ja kestävä nuorukainen voitti useita Sallassa pidettyjä juoksukisoja mm. ”Varvikon maraton” sekä polkupyörillä kilpaa ajetut sorateiden kymmenien kilomerien lenkit mm. ”Jaurun kierros”. Näkyvä muisto on Pahkakummun Ponnistuksen paitamerkki jonka Antero piirusti ja väritti. Monet pioneerileirit kuluivat urheilun ja pallopelien merkeissä. Lahtelan pihalla oli usein kesäaikana serkku-porukalle teltat ja lentopallon pelaaminen hänen kannustamanaan.

Antero innosti asuinalueensa Vantaan nuoria liikunnan pariin, Itä-Vantaan Urheilijat –seuran sulkapallonuorten ohjaamisen tuloksena saavutettiin lukuisia Suomen mestaruuksia. Hän ohjasi kymmeniä lapsia ja nuoria terveiden urheiluharrastusten pariin. Tunnustuksena Anterolle myönnettiin Suomen Liikunnan kunniakirja ja ansiomitali. Sulkapallon pelaaminen jatkui eläkkeellä Mikkelissä eläkeläispelaajien valmentajana jatkaen ”Antero liikkuu ja liikuttaa” –oppia.

Eläkevuosien ystävänsä luo Mikkeliin muuton myötä jatkui järjestötoiminta Eläkeläiset ry:ssä ja vasemmistoliiton paikallisosastossa. Aktiivisena ja vireästi kantaa ottavana eläkeläisenä Anteron poliittinen vaikuttaminen ja myös kirjoittelu jatkui muisteluina ja opastuksina sosiaalisen median keinoin. Viime vuosinaan Antero kirjoitti myös omia muistojaan elämänsä tapahtumista ja sukunsa historiasta, niissä kirjoituksissa näkyy hänen elämänsä aikaisia maamme historian tapahtumia. Antero oli kaikessa toiminnassaan erityisesti rauhan ja sovun rakentaja pienten ihmisten ja maailman rauhan puolesta sotia vastaan.

Anteron elämän anti jatkuu hänen jälkeläistensä sukupolvissa kolmen tyttären ja kymmenen lastenlasten elämässä. Kaipauksella ja kiitollisuudella muistelevat omaiset, ystävät ja sydänystävä Mikkelissä. Antero saa viimeisen leposijansa Sallan luontoon.

Impi Jääskeläinen ja Seppo Ylitalo