All Over Press/Karl-Josef Hildenbrand

Suomen lajien uhanalaisuusarvio on tehty, jotta se ohjaisi päätöksentekoa. Miksi tutkittu tieto ei näy päätöksissä?

Tätä asiaa ihmeteltiin keskiviikkona 20.3. Helsingin tiedekulmassa järjestetyssä Hope for Globe -ohjelmasarjan keskustelussa, jonka aiheena oli kuudes sukupuuttoaalto ja sen vaikutukset.

Tiedekulman keskustelussa toivottiinkin, että seuraava hallitus ottaisi monimuotoisuuden köyhtymisen tosissaan ja kannustettiin yleisöä äänestämään eduskuntavaaleissa sellaisia ehdokkaita, jotka ovat sitoutuneet luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen.

Hömötiainenkin on uhanalainen

Lihansyönti alas ja kasvisruoka ylös.

Pari viikkoa sitten ilmestynyt Suomen lajien uhanalaisuusarvio eli Punainen kirja ei yllättänyt keskustelun asiantuntijoita, vaikkakin kyllä masensi, kuten WWF:n pääsihteeri Liisa Rohwederia.

– Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen piti saada pysäytettyä jo vuonna 2010. Uusi tavoite on nyt vuodessa 2020, mutta edelleenkin luonnon monimuotoisuus heikkenee.

Hän mainitsee esimerkkinä hömötiaisen.

– Tämä takapihojemme lintu. Se on nyt uhanalainen. Se osoittaa, että luonnon monimuotoisuuden eteen tehty työ, esimerkiksi lahopuiden lisäämiseksi ja avohakkuiden vähentämiseksi, on tosi tarpeellista. Se keskustelu, mitä käydään ennen vaaleja hakkuumääristä ynnä muusta, on äärimmäisen tärkeää.

ILMOITUS

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen johtaja Leif Schulman muistuttaa, että hömötiaisemme uhanalaisuus johtuu Suomen omista toimista.

– Se on suomalainen paikkalintu. Emme voi syyttää sitä, että muuttomatkalla se syödään tai että talvehtimisalueiden olosuhteet olisivat syynä.

Tutkimusjohtaja Eeva Primmer Suomen ympäristökeskuksesta korosti, että meillä on olemassa selkeä ymmärrys siitä, mitkä trendit aiheuttavat uhanalaistumista.

– Eli meillä on käsillä tieto siitä, mitä pitäisi tehdä.

Ihmisen elämän edellytykset häviämässä

Tilaisuuden juontanut Minna Pyykkö kysyi, miksi juuri kuudennesta sukupuuttoaallosta pitää olla huolissaan. Schulman vastasi:

– Luonto on aina selvinnyt näistä. Elämä ei ole maapallolta häviämässä. Mutta aikaisemmat sukupuutot ovat tapahtuneet silloin kun ihmisiä ei vielä ollut.

Nykyinen sukupuuttoaalto koskettaa elinehtoja.

– Siksi tämä on merkityksellistä. Ihmisten elämän edellytykset ovat häviämässä.

WWF julkaisi viime vuoden puolella raportin maailman selkärankaisista, joiden lukumäärä on keskimäärin vähentynyt maapallolla 60 prosenttia runsaassa 40 vuodessa.

– Ja makean veden ekosysteemien eli jokien, järvien ja kosteikkojen selkärankaisten määrä on vähentynyt 80 prosenttia viimeisten runsaan 40 vuoden aikana. Tämä konkretisoi sitä, mitä oikeasti on tapahtumassa. Ja 2020 mennessä monimuotoisuuden heikkenemisen piti pysähtyä, mutta siihen ei tulla pääsemään, Rohweder sanoi.

Hän korosti, että ilmastonmuutos ja monimuotoisuus kytkeytyvät yhteen: toista ei voi ratkaista ilman toista.

Tuotantoeläimet valtaavat maapallon

Tiedekulmassa kuultiin paljon puhuttelevia tilastoja, kuten esimerkiksi se, että villieläinten osuus maapallon nisäkkäiden massasta on nykyisellään häviävän pieni.

– Tuotantoeläimet painavat noin 14 kertaa enemmän kuin villieläimet tällä hetkellä. Jotain on pielessä, kun tuotantoeläimet ovat vallanneet meidän planeettamme. Monimuotoisuuden heikkenemisen yksi keskeinen syy, johon jokainen ihminenkin voi vaikuttaa, on se, mitä meillä on ruokalautasella. Lihan kuluttaminen on ympäristölle hyvin rasittavaa. Sitä kautta meillä on vähemmän metsäluontoa, Rohweder totesi.

Leif Schulman muistuttaa toivonkipinöistä.

– Tämä on aika helppo asia muuttaa. Ja onneksi on nouseva trendi, että tätä myös muutetaan. Eli lihansyönti alas ja kasvisruoka ylös.

Maailmalla varoitellaan monimuotoisuuden heikkenemisestä kriisien äitinä ja siitä, että aikaa ekosysteemin romahtamiselle on ehkä vain 30 vuotta.

– Kriisien äiti on kyllä ahneus eli ylikuluttaminen. Siitä johtuvat nämä ongelmat, sanoo Rohweder.

– Etsisin asioita, jotka eivät syyllistä ihmisiä. Tämä on yksinkertaisesti elämäntapakriisi ja järjestelmän kriisi. Täytyy pystyä muuttamaan se, sanoo Schulman.

– Yksilöt toimivat järjestelmässä puitteissa, sanoo Primmer ja viittaa tuoreeseen YK:n luonnonvarapaneelin arvioon. Sen mukaan biodiversiteetti- ja maankäyttömuutoksista 90 prosenttia johtuu luonnonvarojen käytöstä.

Vanhat metsät uhattuna

Maatalous on globaalisti katsottuna tärkein uhka lajien monimuotoisuudelle.

– Se on myös herkkä poliittisesti, koska meidän on vaikea puuttua ruoantuotantoon. On eettisesti vaikea sanoa, että nyt tuotetaan ruokaa liikaa. Tärkeää on, miten ruoka tuotetaan.

Suomessa suurin osa pinta-alasta on metsää. Sen yksipuolistaminen, pikkuhiljaa nakertaminen ei tule niin nopeasti silmille. Mutta tosiasia silti on, että metsä muuttuu yksipuolisemmaksi. Vanhojen metsien puuttuminen on keskustelijoiden mukaan yksi tärkeimpiä uhanalaistumisen syitä Suomessa.

–Puusto kuvastaa sitä, että meidän luontosuhde ontuu. Yhä harvempi tietää miltä metsä näyttää ja miltä sen kuuluisi näyttää, Schulman sanoo.

Talousmetsääkin voitaisiin hoitaa monimuotoisuutta ajatellen paremmin lisäämällä lahopuun määrää ja erilaisia luonnonhoitotoimenpiteitä.

– Jos esimerkiksi jokaiselle hakkuuhehtaarille – Suomessa on noin satatuhatta hehtaaria päätehakkuita vuosittain – jätettäisiin yksikin säästöpuu enemmän, saataisiin satatuhatta puuta joka vuosi, Primmer sanoo.

Kai Hirvasnoro

Kenellä on vastuu?

Suurin vastuu monimuotoisuuden vähenemisestä on keskustelijoiden mukaan poliittisessa päätöksenteossa.

Schulman harmitteli sitä, että ollaan tilanteessa, jossa jokainen yrittää tehdä järkeviä päätöksiä sääntöjen puitteissa. Hän korosti päättäjien vastuuta. Yksittäisten ihmisten vastuulle hän sälytti sen, että he muistavat valita sellaisia päättäjiä, jotka toteuttavat kansalaisten toiveet.

Eeva Primmerin mukaan vastuu on luonnontuhoajilla.

– Ja poliittinen päätöksenteko sitten kohdentaa sitä vastuuta. Eli kustannukset pitäisi pystyä siirtämään koko yhteiskunnalta tuhoajille. Poliittinen päätöksenteko on tärkeää, mutta myös se, minne se lopullinen vastuu tungetaan, hän sanoi.

Koululaisten ilmastolakko antaa toivoa

Yksittäisille kansalaisille Primmerillä on neuvo, joka monia miellyttänee.

– Mitä laiskempi olet, sitä paremmin luonto voi. Jos jättää ruohoa vähän leikkaamatta, tekee palveluksen. Jos jättää hankinnan tekemättä tai syö vähän vanhentunutta ruokaa, kun ei ole jaksanut käydä kaupassa, tekee palveluksen. Eli kaikki hidastaminen ja väliin jättäminen on tosi helppoa. Sille pitäisi antaa arvoa. Ja tämän voi viedä yritysmaailmaankin, että olisi pienempiä yrityksiä ja vähemmän investointeja.

Kuudennesta sukupuuttoaallosta ollaan huolissaan, mutta toivoakin on. Schulmanille toivonantajista yksi ylitse muiden on koululaisten ilmastolakko.

– Se osoittaa, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät, että tämä elämäntapakriisi oikeasti koskettaa meitä.

Toinen toivon antava asia hänen mukaansa on se, että vaikka muutokset ovat nopeita ja rajuja, niin ne ovat todenteolla alkaneet vasta 1950-luvulla. Ja suurimmat muutokset ovat tapahtuneet vasta 20–30 viimeisen vuoden aikana.

– Eli ei ole luonnonlaki että ihmiskunta on aina tuhonnut ympäristöään. Tämä tuhoava systeemi on oikeastaan aika nuori. Miksei tätä siis voisi yhdessä sukupolvessa muuttaa jos se kerran yhdessä sukupolvessa on luotukin?