Vuonna 2015 Sipilä nosti hallitusohjelman esittelyssä arvoksi omistamisen. Alkoi rummutus yrittäjyydestä sekä normienpurkuohjelma ja ay-liikkeen alasajo. Valintana oli uusliberalismi taustanaan thatcherismi tunnettuine kielteisine ja mm. Briteissä edelleen vaikuttavina seurauksineen esimerkiksi rautateillä, koululaitoksessa ja etenkin työntekijöiden arjessa.
Media kertoo meille vain vähän tavallisten ihmisten arjesta. Yritysten tuloskatsaukset ja ”ylisuuret” julkiset menot saavat paljon suuremman huomion. Yritykset tarvitaan ”pelastamaan” julkinen sektori, moni media julistaa.
Sipilän hallituksen politiikan tulokset ovat johdonmukaiset: nopeat pääomavoitot ja työmarkkina, jossa ketjutettuna palkalliset pomot työtekijöihin asti joutuvat miettimään vain oman työpaikkansa säilymistä. Pelolla johtaminen vahvistui niin yrityksissä kuin julkisella sektorilla.
Nyt vanhusten ja lasten paljastuminen kärsijöiksi on aloittanut irvokkaan hurskastelun. Ongelmat ovat poliittisessa kulttuurissa, joka pokkuroi pääomasijoittajia ja sallii ahneuden. Ratkaisuksi tarvitaan ainoastaan ihmisen ja ympäristön hyvänä arvona pitävä poliittinen kulttuuri ohjenuoranaan avoimuus ja rehellisyys.
Muutos tuskin lähtee oikealta tai yksilöiden arvoheikkouksista kannatuksensa hakevista puolueista. Muutospotentiaalisissa puolueissa poliitikoilla hyvä alku voisi olla luopuminen ”vastapalvelupolitiikasta” nepotismin kaltaisine ilmiöineen. Hyvä ymmärrys on vapaata sidonnaisuuksista ja sosiaalisen nousun tunteen viehtymyksestä.
Simo Isoaho
Tampere