Lehtikuva/Tomi Hirvinen

Suuret hoivayritykset eivät hoida vanhuksia asianmukaisesti, ja samoin ne kohtelevat omia työntekijöitään. Yksityisissä hoivayrityksissä nähdään kilpailuttamisen ikävät seuraukset. Alan palkat ovat jopa satoja euroja matalammat verrattuna kunta-alan työehtosopimukseen, ja työehtojen polkeminen on yleistä. Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta sovelletaan muiden muassa vanhustenhuollossa, varhaiskasvatuksessa, mielenterveyskuntoutujien ja nuorten parissa tehtävässä työssä.

Yksityisissä hoivayrityksissä sijaisia ja keikkalaisia palkattaessa suositaan runkosopimuksia, joissa jokaista työvuoroa varten voidaan solmia erillinen määräaikainen työsopimus. Runkosopimuksia käytetään, vaikka työvoiman tarve olisi jatkuvaa. Tällä tavoin siirretään yrittäjäriskiä työntekijälle ja kierretään sairausajan palkanmaksua ja vuosilomasäännöksiä.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijä saa täyden palkan sairausajalta, kun työsuhde on jatkunut keskeytyksittä kuukauden. Palkkansa säilyttääkseen työntekijän on siis työskenneltävä myös sairaana, mikä selittää yksityisen hoiva-alan matalampia sairauspoissaoloja. Työntekijöitä myös painostetaan tasoittamaan syntyneitä ylitöitä ilman korotettua tuntipalkkaa niin sanotulla tunti tunnista periaatteella.

”Jatkuva kilpailutus tuhlaa niin yritysten voimavaroja kuin työntekijöiden motivaatiota.”

Julkisen sektorin palvelujen kilpailuttaminen tulee työntekijöille kalliiksi. Keski-Pohjanmaan aluesairaala Kokkolassa kilpailuttaa tänä keväänä siivous- ja sairaala-apulaistehtävät. Tehtäviä hoitavat SOLin siistijät kirjoittivat sairaalan johdolle kannanoton, jossa he vaativat, ettei kilpailutuksen tulos perustuisi työsuhde-etujen heikentämiseen.

Edellisen kilpailutuksen vuonna 2015 SOL voitti, ja työntekijät, jotka saivat pitää työpaikkansa ja siirtyivät yritykseen, aloittivat uusina. Tuntipalkka laski, ensimmäinen sairauslomapäivä tuli palkattomaksi, lomat paloivat, lomakorvaus jäi saamatta, ja työterveyshuolto heikkeni. Nyt on sama uhka edessä taas ja kaikista pahimpana pelkona irtisanominen.

Jatkuva kilpailutus tuhlaa niin yritysten voimavaroja kuin työntekijöiden motivaatiota. Järkevintä ja reiluinta olisi palauttaa kaikki talossa tehtävät työt talon omien työntekijöiden hoidettavaksi. Työilmapiiri ja työssä jaksaminen paranisivat, ja työn laatu ja tulos kohenisivat. Hoiva-alalle kilpailutus ei sovi lainkaan. Silloin halvimmalla hoitava yritys tekee tulosta säästämällä sekä työntekijöidensä että hoidettaviensa kustannuksella.

Jaana Haverinen

Joensuu