Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Ikääntymiseen ja hoivaan erikoistunut Teppo Kröger kertoo seitsemän virhettä, joita seuraavassa yrityksessä kannattaa välttää.

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori ja Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger ei anna armoa hallituksen kariutuneelle sote-hankkeelle. Hallitus teki seitsemän keskeistä virhettä, hän kirjoittaa Tampereen yliopiston Alusta-verkkolehdessä.

Krögerin mukaan suurin syy uudistuksen epäonnistumiselle oli sen alkuperäisten tavoitteiden hylkääminen marraskuussa 2015.

”Väestöryhmien terveyserojen vähentäminen, kuntien välisen eriarvoisuuden poistaminen palveluiden saatavuudessa ja kustannusten kasvupaineen vähentäminen – korvautuivat yhdessä yössä puoluepoliittisilla tavoitteilla maakuntahallinnon ja valinnanvapausjärjestelmän luomisesta.”

Palvelujärjestelmän todelliset ongelmat jäivät sivurooliin ja uudistus oli tavallaan jo tällöin menetetty, Kröger sivaltaa.

Uudistuksen kaatumista perustuslakiin hän ei pidä yllättävänä, sillä Juha Sipilän hallitusta leimasi perustuslain ja sen takaamien kansalaisten perusoikeuksien sekä asiantuntijoiden väheksyntä.

ILMOITUS

”Naiivi luottamus sote-yrityksiin”

Sen sijaan hallitus suhtautui Krögerin mielestä ”naiivin luottavaisesti sote-kentän suuryrityksiin. Yritykset saivat uudistukseen suuren vaikutusvallan eikä hallitus kyseenalaistanut niiden motiiveja”.

”Sinisilmäisesti uskottiin, että julkisesti rahoitettujen palvelujen antaminen markkinoiden toteutettavaksi kohentaa automaattisesti palvelujen laatua ja tehokkuutta, vaikka tästä ei ollut näyttöä. Vanhuspalveluskandaalit osoittivat viimein karulla tavalla näiden toiveiden tyhjyyden. Myös uudistuksen kustannussäästötoiveet osoittautuivat pilvilinnoiksi.”

Uudistuksen valmisteluprosessia hän pitää malliesimerkkinä heikosta hallinnosta ja suunnittelusta. Koko ajan oli kiire. Hallitus patisti valmistelijat tekemään keskeneräisiä ja huonosti valmisteltuja ehdotuksia.

”Erikoista oli myös se, että uudistuksen toimeenpanon valmistelu käynnistettiin maakuntatasolla 200 miljoonan euron voimin jo kauan ennen kuin reformista oli edes tarkoitus tehdä päätöksiä eduskunnassa. Yleensä toimeenpano aloitetaan päätöksenteon jälkeen eikä päinvastoin”, Kröger toteaa.

Hänen mukaansa kaiken kaikkiaan ylimielisyys oli leimallista Sipilän hallituksen sote-reformoinnille.

”Tälläkin kertaa ylpeys kävi lankeemuksen edellä.”