Rohullah Musavi

Asun maassa, jossa miehillä ja naisilla on hyvin erilainen asema. Tunnen sen joka solullani – jopa työpaikallani, jossa työskentelen koulutettujen ihmisten kanssa. On ihmisiä, jotka ajattelevat, että miehet ovat ylivoimaisia joka suhteessa ja naiset ovat alempiarvoisia ja halveksittavia.

”Minä olen mies ja sinä olet nainen!” Olen kuullut tämän lauseen lukemattomia kertoja. Jälleen kollegani sanoi sen minulle, koska hän ajattelee, että miehenä hän on minun yläpuolellani. Kokemukseni karttuu päivä päivältä, ja niin myös kokemani syrjintä lisääntyy lisääntymistään.

Nautin aikoinaan televisiotoimittajan työstäni enemmän kuin nykyisestä asemastani insinööritoimiston henkilöstöhallinnon johtotehtävässä. Johtaminen on vaikeaa. Se on vaikeaa muun muassa siksi, että jotkut työntekijät eivät halua työskennellä naisen alaisuudessa.

Eivät naiset kaipaa sääliä, vaan tasa-arvoa ja asiallista kohtelua.

Tässä maassa on hyvä olla mies, sillä se auttaa monin tavoin etenemistä yhteiskunnassa ja siitä on etua monilla elämän aloilla.

Jotkut kohtaamistani ongelmista ovat sellaisia, etteivät ne edes olisi ongelmia miehelle. Kun joudun työni vuoksi neuvomaan yrityksemme miestyöntekijöitä tai huomauttamaan heille asioista, he suuttuvat. Miesjohtaja voisi sanoa samoista asioista jopa jyrkemmin, ilman että he vihastuisivat. Miehen neuvot eivät saisi heitä menettämään kontrolliaan.

He suuttuvat naiselle, koska ajattelevat, että nainen on heikko ja vähempiarvoinen, eikä naisella ole oikeutta vaatia mieheltä mitään.

Tässä yhteiskunnassa naiset ovat aina haavoittuvassa asemassa. Siksi naisen on vaikea olla töissä kodin ulkopuolella. Jos nainen toimii johtajana tai esimiehenä, on hän vielä vaikeammassa asemassa, koska miesalaisten silmissä naisjohtaja on heidän alapuolellaan.

Yhteiskunnassamme miehet voivat helposti tuomita naisen, moittia ja syyttää häntä pienimmästäkin syystä. Jos nainen esimerkiksi käyttäytyy vapaamielisesti ja nauraa miestyötovereidensa kanssa, hän saa helposti huonon naisen leiman, hänestä puhutaan takanapäin kaikenlaista ja naisen maine ja kunnia voidaan tuhota.

Tänään lounastunnin aikaan toimistomme ainoa naisinsinööri Zahra itki. Hän kertoi, miten tuskallista on olla erilainen, ulkopuolinen ja miten hänen mieskollegansa eivät pidä häntä minään. Hän kertoi, että vasta vähitellen hän on joutunut huomaamaan, miten vaikeaa on olla naisinsinööri miesten hallitsemassa yhteisössä.

Olen tullut siihen tulokseen, että koska olen nainen, on johtaminen minulle vaikeaa, ja Zahra puolestaan ajattelee, että nimenomaan naisinsinööreillä on vaikeaa. Totuus on kuitenkin, että kaikilla naisilla on vaikeuksia työelämässä. Eikä vain työelämässä. Jotkut naiset kokevat syrjintää perheessäänkin. Kodin seinien ulkopuolella ongelmat vain yksinkertaisesti moninkertaistuvat.

Työskenneltyäni nyt melkein vuoden ajan yrityksemme henkilöstöhallinnossa, olen nähnyt, että miehet suhtautuvat miehiin paremmin ja asiallisemmin kuin naisiin.

Monet miehet ovat kyllä ystävällisiä naisia kohtaan. Mutta olen huomannut, että heidän käytöksensä kumpuaa säälistä; he ajattelevat, että naisia sorretaan ja siksi he säälivät naisia ja osoittavat heille ystävällisyyttä. Tämäkään ajattelutapa ei ole hyväksyttävä. Eivät naiset kaipaa sääliä, vaan tasa-arvoa ja asiallista kohtelua.

Nainenkin on ensin ihminen, ja vasta sitten nainen. Hän ei halua, että häntä kohdellaan sukupuolensa, ulkonäkönsä tai muiden yksinomaan naiseen liitettävien ominaisuuksien mukaan.

Myös se on naisen kannalta ongelma, jos hänet valitaan työhön vain siksi, että hän on nainen. Erityisesti työelämässä olisi miehiä ja naisia voitava arvioida samoilla mittareilla. Nainenkin haluaa tulla kohdelluksi ihmisenä, jolla on tiettyjä kykyjä ja osaamista. Kaikki muu on syrjintää.