Peter Solovjew

Narratiivinen Valitut -tietokirja on hämmentävä lukukokemus mustan keskiluokan arjesta, uskomuksista ja vaurauden tavoittelusta Etelä-Afrikassa, Johannesburgin alueella.

Tietokirjailija Annu Kekäläinen kuvaa mustan keskiluokan elämää Johannesburgin alueella aitaloiksi kutsutuilla turva-alueilla, jotka ovat tarkoin vartioituja ja niiden asukkaat valikoituneita, hyvin toimeentulevia.

Blue Valley, Eagle Canyon ja Waterfall Estate tuntuvat kantavan tavallaan siirtomaavallan aikaista perimää, katujen nimiä myöten. Näillä aitaloilla on kullakin oma profiilinsa, johon vaikuttavat muun muassa perustamishistoria ja alueille hakeutuneet asukkaat.

Apartheidin jälkeistä aikaa elävässä Etelä-Afrikassa ihonvärillä on edelleenkin merkitystä. Valkoinen asuu mieluiten naapurinaan valkoinen, vaikka nykyisin pikemminkin raha kuin ihon väri ratkaisee.

Köyhien township-jäsenten pennosilla ei kilpailla vauraiden lahjoittajien kanssa saarnaajien suosiosta startup-kirkoissa.

Kekäläisen kirjaan valikoituneiden keskiluokkaisten päähenkilöiden tavoitteena on rikastuminen. Nämä kulkukortein valvotuilla alueilla asuvat ihmiset ovat luoneet oman turvatun yhteisönsä, jossa he järjestävät valvontansa ja, joihin poliisin valvonta ei ulotu.

Kirjoittaja ei jää ulkopuoliseksi tarkkailijaksi

Valitut kertoo myös yritysperiaatteella toimivista startup-kirkoista. Kirjan päähenkilöiksi on valikoitunut monien sattumien kautta Vusi M ja hänen piirinsä.

Kekäläinen on kerännyt vuosina 2014–2016 aineistoa kirjaansa varten haastattelujen, vierailujen ja osallistuvan havainnoinnin kautta. Kirjan vahvuus on autenttisuudessa: lukija ajautuu tekstin mukana mitä erilaisempiin kohtaamisiin.

Kirjoittaja on vahvasti mukana myös tekstissä. Kirjoittaminen ei ole helppoa, koska hän ei koe empatiaa päähenkilöitään kohtaan. Teos on fragmentaarinen, mikään ei ala eikä siten lopukaan.

Kekäläinen on päätynyt jättämään kirjastaan pois henkilöidensä sukunimet, koska hänen kirjoittamansa maailma on hämmentävä.

Kirjan lopussa kirjailija toteaakin: ”Nyt jo hyväksyn sen, että yhteisten sanojen ja merkitysten löytäminen on kaltaiselleni epäilijälle ja uskoville päähenkilöille paitsi vaikeaa myös kenties mahdotonta.

Jumalan lähettiläästä epäluulon kohteeksi

Kirjan päähenkilö Vusi odotti Kekäläisen olevan jumalan merkki oman kirkon perustamisesta. Ajan myötä kirkon jäsenten kotona pidettävissä solukokouksissa Kekäläiseen kohdistui epäluuloa. Pahojen henkien ja demonien karkottamisrituaaleissa yhdeksi ”outoa läsnäoloa” aiheuttavaksi tulkittiin istuntoihin osallistuva kirjailija. Jotkut kirkon soluryhmäläiset kieltäytyivät haastatteluista.

Päähenkilöt tuntuvat osin originelleilta, joilla nykytodellisuus ja menneisyys kaikkine uskomuksineen sekoittuu arjessa, työssä ja vapaa-aikana. Keskiluokkaan on noustu usein köyhistä oloista, myös maaseudulta, jossa on eletty perinteisten uskomusten maailmassa.

Keskiluokka on noin 10–15 prosentin pintaan Etelä-Afrikassa. Turva-alueilla heistä asuu vähemmistö.

Valitut -teoksen kuvaus startup-kirkoista kylmäävä

Saarnaajat voivat pistää rahoiksi ihmisten unelmilla. Taitavimmat kirkot levittäytyvät rajojen yli, ja verkostoituvat.

Saarnaavat pastorit vierailevat muissakin seurakunnissa, eivätkä nämä vierailut ole ilmaisia. Startup-kirkko on bisnestä, siinä missä mikä tahansa yritystoiminta.

Kekäläisen kuvaus vierailevista pastoreista ja bisnesorientoituneesta kirkosta on herkullinen. Aika on rahaa. Startup-kirkoissa kellotetaan saarnojen pituudet. Kolme varttia on jo pitkä saarna, kun perinteisimmissä seurakunnissa menot saattavat kestää tunteja.

Tasa-arvo on kaukana startup-kirkoista. Mitä enemmän jäsen antaa kymmenyksiä, sitä enemmän hän voi odottaa etuoikeuksia ja siunausta, niin maallisessa kuin taivaallisessa todellisuudessa.

Köyhien township-jäsenten pennosilla ei kilpailla vauraiden lahjoittajien kanssa suosiosta, vaikka niiden maksajat joutuisivat tinkimään ruuasta tai lastensa koulutuksesta maksaakseen kymmenykset.

Annu Kekäläinen: Valitut. Etelä-Afrikan musta keskiluokka turva-alueiden ja startup-kirkkojen suojassa. Into (2019), 235 sivua.