Populismi on saanut polttoainetta kevään eduskuntavaaleihin lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ja vanhusten hoidon räikeistä puutteista. Sote-lait odottavat ratkaisujaan tämän vaalikauden loppuminuuteille asti. Maailmantaloudelle povataan hitaamman kasvun aikaa. Ilmastonmuutoskin pitäisi jotenkin huomioida. Ilma on sakeanaan ratkaisemattomia kysymyksiä.
Puolueet ajavat vaalivankkureita asemiin ja miettivät kuumeisesti, miten sovittaa yhteen kansalaisten toiveet ja valtiovarainministeriön vaatimukset.
Kaikki Suomen puolueet vannovat hyvinvointivaltion perään. Hyvinvointivaltio on monimutkainen kokonaisuus. Sen ymmärtämiseksi tarvitaan apua tutkijoilta ja asiantuntijoilta, jotka yhdessä poliitikkojen kanssa luovat hyvinvoinnille suuntaviivat. Kansalaisten ja yhteiskunnan välillä on vallinnut ikään kuin sopimus. Maksamme veroja ja odotamme saavamme tarvitsemiamme palveluja.
Esimerkiksi terveydenhoito sekä poliisi vastaavat kansalaisten akuutteihin ongelmiin, kun koululaitoksen tehtävänä on antaa valmiuksia tulevaisuuteen.
Kilpailuideologia on huonosti sovitettavissa korkeisiin laatuvaatimuksiin perustuviin toimintoihin kuten terveydenhoitoon.
Yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön ovat nyt nousseet vanhuspalveluiden epäkohdat, kun pääomasijoittajien hallinnoimissa vanhuspalveluyrityksissä voitontavoittelu on syrjäyttänyt eettisyyden.
Poliittisten puolueiden tehtävä olisi tuoda ratkaisumalleja esiin nousseisiin polttaviin kysymyksiin. Mikään yksittäinen toimi ei yksin tuo ratkaisua, ja kestää useamman vaalikauden, jotta nousemme muiden Pohjoismaiden tasolle.
Tutkimustietoa on riittävästi. On haettava yhteistä arvopohjaa ihmisyys edellä.
Miten kansalaiset pysyvät nykyisessä mediamyllytyksessä mukana ja pystyvät tekemään omat äänestysratkaisunsa, selviää vasta kevätauringon sulatellessa hiihtolatujamme.
Tauno Hovirinta
Turku