Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Julkinen keskustelu vanhustenhoidon epäkohdista on pitkälti pyörinyt ympärivuorokautisissa palveluasumislaitoksissa, joiden päätähtinä ovat näkyneet Esperi Care ja Attendo. Näyttää kuitenkin siltä, että suurimmat puutteet vanhustenhoidossa ovat kotihoitomuodoissa, minkä osoittaa ”Vanhuspalveluiden henkilöstö ja työn tuloksellisuus rakennemuutoksessa” -raportti.

Raportin mukaan kotihoidossa on laitoshoitoa enemmän erilaista kuormitusta, rasitusoireita ja työpaikanvaihtohalukkuutta. Myös kotihoidossa johtaminen ja tiimityön toimivuus koettiin kielteisemmin ja hoidon laatu heikompana.

Yli 81 prosenttia vastanneista kotihoidon työntekijöistä kertoi heidän yksiköissään olevan työntekijöitä aivan liian vähän. Heistä 40 prosenttia myös vastasi, että heidän oli rikottava sääntöjä saadakseen annetut tehtävät suoritetuiksi. Yli puolet kotihoidon hoitajista koki usein tai melko usein, etteivät he ehdi tekemään työtänsä kunnolla.

Valtaosa vastaajista kertoi kokevansa työmäärän lisääntyneen, koska asiakkaat ovat huonokuntoisempia, henkilökunnan poissaoloja ei paikata sijaisilla ja työntekijöiden sairauslomat ovat lisääntyneet.

”Suomessa vanhustenhoito on ollut pitkään alirahoitettua. Bruttokansantuotteen perusteella arvioituina Suomen vanhuspalveluissa on ainakin miljardin euron vajaus verrattuna Ruotsiin ja Norjaan”, Jyväskylän yliopiston Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja, professori Teppo Kröger on todennut.

ILMOITUS

Hallituksen tekemät leikkaukset peruspalveluihin ovat olleet erittäin lyhytnäköisiä, koska vanhusten hoidon tarve on vain kasvanut. Yli 75- ja 85-vuotiaiden osuus väestöstä on myös kasvanut, ja kyseisissä ikäluokissa hoivapalveluiden tarve lisääntyy, minkä johdosta leikkauksien sijaan täytyisi jo alkaa jakaa lisää resursseja hoivapalveluun.

Suomessa ihminen pyritään pitämään kotihoidon puolella mahdollisimman pitkään. Gerontologian professori Marja Jylhä sanoi Ilta-Sanomille: ”Suomessa on kotona paljon vanhuksia, jotka eivät minkään inhimillisen arvioinnin perusteella voi asua kotona. Eikä kaikille hoitoa tarvitseville riitä edes kotihoitoa.”

Yksi lähipiiristäni kertoi minulle omia kokemuksiaan kotihoidosta ja sen tämänhetkisestä riittämättömyydestä monien vanhusten kohdalla. Kotihoidon kiire näkyi mm. tilanteissa, joissa isoäidin aamupesu ja muut toimet tultiin suorittamaan vasta klo 12 ja iltavuorossa hoitaja oli tulossa pukemaan yöpukua päälle jo klo 16 eli vain neljä tuntia aamutoimien jälkeen. Tässä tapauksessa isoäidin tytär osasi vaatia kotihoitoa tulemaan myöhemmin, ettei äidin päivä lyhentyisi neljään tuntiin.

Hiljattain nostimme eläkeikääkin 65-vuoteen, mikä kuvastaa hyvin ainakin sitä, että osaamme ottaa ihmisestä kaiken hyödyn irti. Vastapainoksi luulisi, että yhteiskunta edes tarjoaisi arvokkaan vanhenemisen ja kuoleman. Näyttää vain siltä, että ihmisestä imetään kaikki mehut, minkä jälkeen ihmistä kohdellaan kuin resursseja imevää iilimatoa.

Jari Robson
Vantaa