Lehtikuva/Markku Ulander

Ilmastonmuutokseen haetaan ratkaisua samoilla työkaluilla, joilla koko ongelma aiheutettiin eli jatkuvan kasvun ehdoilla. Ajatuksena on, että tästähän voisi netota mukavasti.

Erilaisilla päästömaksuilla ja muilla veroilla voidaan ajatuksen tasolla ohjata ihmiset tekemään oikeita valintoja. Mutta kulutus ei tule vähenemään yhtään, koska varakkaita eivät maksut haittaa ja varakkaat tämän ongelman ovat kulutuksellaan aiheuttaneet. Varakkailla tarkoitan keskiluokkaa ja siitä ylöspäin olevia kuluttajia.

Pelkistä päästöistä puhuminen on jättänytkin varjoonsa luonnonvarojen ylikuluttamisen. Hakiessamme ratkaisua vain hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen olemme valmiit louhimaan harvinaiset metallit maasta sekä kaadamme metsiä tehdäksemme bioenergiaa jättäen jälkeemme ympäristötuhon. Näin toimimalla tuhoamme biotooppeja ja saatamme lajeja sukupuuton partaalle.

Teemme hirvittävän paljon työtä, jotta voimme ylläpitää kulutustasoamme samalla kun luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Kuluttamisen on taituttava laskuun tai muuten sähläämme elämän edellytykset maapallolta vielä ilmastonmuutosta varmemmin. Se on tärkein asia, mikä poliitikkojen ja talouselämän on sisäistettävä. Ilmastonmuutos on oire sairaudesta, joka on ahneen apinan eli ihmisen kyltymätön toiminta.

Oikeita työkaluja olisivat ehkä aineettomien asioiden arvostaminen ja tasaisempi vaurauden jako. Myös rikkauden ja ylellisyyden ihannointi pitäisi saada epämuodikkaaksi.

Olen kuluttanut ja kulutan edelleen liikaa oman laiskuuteni ja mukavuudenhaluni tähden. Ainoastaan tuotteiden elinkaariajattelussa olen mielestäni aika pitkällä. Joka tapauksessa minun on leikattava kuluttamistani vielä paljon. En voi vaatia, että sen tekisit sinä tai joku muu jossain Intiassa. Voin vain toivoa, että mahdollisimman moni sen tekisi ja mahdollisimman nopeasti.

Miika Rantanen
Rauma