All Over Press/Alexander Zemlianichenko

Katri Pynnöniemi

Vuodesta 2017 lähtien apulaisprofessori, yhteisprofessuuri Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin ja Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa.

Vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti (UPI) 2014–2017.

Tutkija, Ulkopoliittinen instituutti (UPI) 2004–2013.

Yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto 2008.

Tutkimusintressi: Venäjän turvallisuuspolitiikka.

Turvallisuus- ja sotilaspolitiikassa Venäjä on huolissaan kyvystään iskeä ilmasta käsin tavanomaisin asein mihin tahansa maailmassa tunnin sisällä. Aseiden kehittely on ollut tavoitteena1980-luvulta lähtien. Nyt osa teknologioista on kypsynyt siihen vaiheeseen, että niitä voidaan kehittää eteenpäin ja jopa käyttää.

Venäjän turvallisuuspolitiikkaa tutkiva apulaisprofessori Katri Pynnöniemi sanoo, että presidentti Vladimir Putin ammentaa puheisiinsa taitavasti aineksia Neuvostoliiton suuruuden ajoista. Sitä hän tekee rakentaessaan mielikuvaa Venäjästä, sitä visiota, johon nyky-Venäjän pitäisi pyrkiä.

Venäläiset arvot nostettiin aikaisempaa selkeämmin esiin kansallisen turvallisuuden strategiassa vuonna 2015. Silloin asetettiin tavoitteeksi esimerkiksi venäjän kielen aseman parantaminen.

– Siinä on huolta venäjän kielen asemasta sellaisena yhtenä kanavana, jonka kautta venäläistä tulkintaa ja näkemystä maailmasta halutaan tuoda julki, eikä vain lähialueilla vaan myös laajemmin.

Pynnöniemi esittää, että huoli venäjän kielestä ja venäläisestä kulttuurista liittyy niihin konservatiivisiin ja venäläisiin arvoihin, joita putinilaisessa ajattelussa halutaan vaalia.

– Kansainvälisessä poliittisessa julkisuudessa ne sitten ulkoministeri Sergei Lavrovin suulla asetetaan vastakkain yleismaailmallisten arvojen kanssa. Se on iso hyppy sieltä Mihail Gorbatšovin neuvostoajan ulkopolitiikasta.

Pynnöniemi sanoo, että nyky-Venäjän kansallisen yhtenäisyyden rakentamiseen valitaan Putinin johdolla milloin mitäkin vanhasta venäläisestä kulttuurista ja taakse jääneestä neuvostoajasta. Putin käyttää kaikkea sekaisin aina tarpeen mukaan.

– Pääviesti on se, että Venäjän pitää olla vahva ja yhtenäinen. Ulkoapäin tulee tiettyjä uhkia, sisältä tulee toisia uhkia. Mutta iso kysymys on, minkälaisen perinnön Putin siirtää seuraajalleen sitten joskus.

Venäläisyys neuvostoliittolaisuuden tilalle

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa Venäjän turvallisuuspolitiikan yhteisprofessuuria hoitava Pynnöniemi sanoo, että hyppy Neuvostoliitosta Venäjään ei ole helppo juttu. Sitä se ei ole ollut eikä ole valtiollisesti, yhteiskunnallisesti eikä kulttuurisesti.

Pynnöniemi myöntää, että venäläistä kulttuuria korostamalla venäläisyys nostetaan aidoksi, riippumattomaksi ja tavoiteltavaksi entiteetiksi, kun asiaa pelkistetään. Silti hän arvioi, että neuvostoajan ideologian mukaisten identiteettien siirtäminen suoraan nyky-Venäjään on mutkikasta. Neuvostoidentiteetin korvaaminen venäläisellä ei ole helppoa.

– Se on oikeasti todella monimutkainen asia, kun tiedetään, että maassa on kymmeniä kansallisuuksia. Sen kanssahan on kipuiltu läpi koko Neuvostoliiton ja Venäjän historian.

Neuvostoliiton aikana venäläinen identiteetti painettiin taka-alalle. Sen tilalle luotiin neuvostokansalaisuus. Toisen maailmansodan traagiset tapahtumat auttoivat neuvostoidentiteetin rakentamisessa.

Maailmanrauha nilkuttaisi Putinin mukaan epätasapainossa ilman Venäjää.

– Sodan aikanahan nationalistinen pohjavire, ajatus isänmaan puolustamisesta, nousi ihan eri tavalla. Se varmasti muutti historian suuntaa siltä osin.

Nyt Putinin ajassa rakennetaan uuden Venäjän identiteettiä Pynnöniemen mukaan poimimalla käyttökelpoisia osia neuvostohistoriasta.

– Vallanpitäjä Putin käyttää neuvostonostalgiaa hyväkseen esittääkseen, että silloin tietyt asiat olivat hyvin. Ihmisten muistoista voidaan hyödyntää joitakin osia yhtenäisyyden rakentamiseen. Samalla sanotaan, että 1990-luku oli se kauhea aika, josta ollaan nyt päästy yli.

– On merkittävää, miten äskettäin Vedomosti, päätalouslehti Venäjällä, kommentoi uusia talouslukuja. Niiden mukaan ihmisten elintaso on laskenut tai ei ole noussut siihen määrään, mitä odotukset ovat olleet. Lehden otsikko kuului jotenkin niin, että tämähän on pahempaa kuin 1990-luvulla. 1990-lukuhan on se kirosana, jolla Putin on ratsastanut, että muistatteko tämän kamalan mustan hetken. Siinä on paljon totta, mutta tuossa ajassa oli myös sitä demokratian rakentamista ja muuta, joka on unohdettu.

Venäjän uusimmat strategiat

Pynnöniemi on tutkinut tarkkaan Venäjän uusimpia strategisen suunnittelun dokumentteja ja Putinin viimeaikaisia lausuntoja. Pohjavire Putinin vuoden 2018 maaliskuun tärkeässä puheessa oli hyvin linjassa sen kanssa, mitä on viime vuodet ulkopolitiikasta Venäjällä ajateltu. Siinä oli kaksi selkeätä kokonaisuutta. Ensimmäinen osa käsitteli sisäpolitiikan haasteita, joista sitten annettiin hallinnolle toukokuussa niistä johdetut ukaasit.

Jarno Mela

– Esillä oli jälleen se perinteinen argumentaatio, että Venäjän pitää sisäisesti kehittyä, että jos ei pysytä mukana teknologian kehityksessä, niin se on sitten uhka kansalliselle turvallisuudelle. Se oli tietysti sellaista sisäpolitiikkaa turvallistavaa puhetta. Käytännössä puheella annettiin varmaan paljon rahaa tietyille sektoreille. Annettiin legitimaatio, että tähän pitää käyttää rahaa, koska tämä on uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Toinen kokonaisuus käsitteli turvallisuus- ja sotilaspolitiikan teemoja. Pynnöniemen mukaan Venäjän asekehittelyn yksi suuri huoli on Prompt Global Strike (PGS) -kapasiteetti, joka Yhdysvalloilla jo on, ja jossa Venäjä on selvästi jäljessä.

PGS tarkoittaa systeemiä, joka mahdollistaa tavanomaisin asein tehdyn ilmaiskun mihin tahansa maailmassa tunnin sisällä – ICBM-ydiniskujärjestelmän tapaan.

– Uusien teknologisten prinsiippien mukaisten aseiden kehittäminen on venäläisten tavoite. Se tulee jo 1980-luvulta, jos katsotaan tutkimuksia siitä, mitä Neuvostoliitossa suunniteltiin. Niihin on palattu ja osa teknologioista on kypsynyt nyt siihen vaiheeseen, että niitä voidaan kehittää eteenpäin, jopa käyttää.

Asejärjestelmiä koskeva suuri huoli Venäjällä on se, pysyykö maa mukana kehityksessä niissä teknologioissa, jotka muuttavat sodankäynnin luonnetta. Ääneenlausuttuja alueita ovat tekoäly- ja kybertekniikka.

– Venäläiset ovat viimeisen 25 vuoden aikana pystyneet modernisoimaan asetuotantoaan niin, että vanhoista neuvostoajan malleista on pystytty viilaamaan vähän parempia. Mutta vieläkään ei ole oikein kehitetty uusia, tämän nyky-Venäjän aivan uusia malleja, jotka eivät pohjautuisi siihen neuvostoperinteeseen.

Venäjän asevoimat maailmanrauhan takeena

Pynnöniemi sanoo, että häntä hätkäytti Putinin keväisessä puheessa esitetty näkemys, jonka mukaan maailmanrauhan tae on Venäjän sotilaallisen voiman kasvattaminen. Putinin mukaan tarvitaan panostusta sotilaalliseen voimaan, koska sitä kautta Venäjä on vahvasti mukana globaalissa kehityksessä. Maailmanrauha siis nilkuttaisi eteenpäin epätasapainossa ilman Venäjän vahvaa asevoimaa.

– Ajatus Venäjän suuresta sotavoimasta maailmanrauhan takeena hätkähdyttää, koska minä olisin ajatellut diplomatiaa ja keskinäisriippuvuutta. Putinin näkemys on raa’an realistinen.

Juhlapuheissa Venäjä tavoittelee moninapaista globaalia systeemiä. Pynnöniemi tulkitsee, että käytännössä Venäjä näkee kuitenkin Yhdysvaltain ja Venäjän tasapainoilevan vastakkainasettelun merkittävimpänä. Hänen mukaansa Yhdysvalloista puhuminen vanhan tavan mukaan on turvallisen tuntuista. Sillä voi myös peitellä epävarmuutta esimerkiksi Kiinan suhteen.

”Putinin näkemys on raa’an realistinen.”

Ukrainassa on Pynnöniemen mukaan kaksi varsin erillistä konfliktia. Toinen koskee Krimiä ja sen Sevastopolin laivastotukikohtaa, toinen Itä-Ukrainan sotaa. Krimin miehityksellä on tavallaan sotilaspoliittinen järki – vaikka nähty ongelma olisi Pynnöniemen mukaan voitu hoitaa diplomaattisinkin keinoin, koska Sevastopolia koskeva sopimus on vielä pitkään voimassa.

– On eri asia, mitkä tekijät vaikuttivat Itä-Ukrainan sotaan. Se luotiin keinotekoisesti. Siellä on alusta asti ollut vahva venäläinen osallisuus, mutta sen järki on eri asia. En oikein näe siihen mitään, ainakaan sotilaspoliittista järkeä.

Pynnöniemi esittää, että ehkä tarkoitus oli vain pysyvästi heikentää hankalaksi koettua Ukrainaa sekä sisäisesti että kansainvälisesti. Hän epäilee, että Venäjällä arvioitiin Itä-Ukrainan väestöpohjan erilaisuus merkittävämmäksi kuin se on käytännössä ollut. Siksikin konflikti on jämähtänyt paikoilleen.

Ukrainan konflikti puhuttaa myös Venäjällä. Pynnöniemi on tulkinnut julkisuuteen tullutta keskustelua, että ihmisiä huolestuttaa konfliktin pitkittyminen.

Katri Pynnöniemi

Vuodesta 2017 lähtien apulaisprofessori, yhteisprofessuuri Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin ja Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa.

Vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti (UPI) 2014–2017.

Tutkija, Ulkopoliittinen instituutti (UPI) 2004–2013.

Yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto 2008.

Tutkimusintressi: Venäjän turvallisuuspolitiikka.