Ilman hyönteisiä eivät ihmisetkään voi elää. Mutta koska tämä ei ole tarpeeksi monimutkaisesti ilmaistu, sanotaan se suomalaisen päätöksenteon uuskielellä: hyönteiset tarjoavat meille ekosysteemipalveluita.

Perhoset, mehiläiset ja monet muut ötökät pölyttävät kasveja. Kivoja kedon kukkia, mutta myös niitä, joita tarvitsemme saadaksemme ruokaa. Mehiläiset valmistavat hunajaa. Mönkivät otukset huoltavat maaperää. Ja tietenkin linnut, kalat, jyrsijät ja monet muut eläimet saavat ravintonsa öttiäisistä ja tarjoavat meille vielä lisää välttämättömiä ekosysteemipalveluita.

Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että paarmat ja punkit ovat ärsyttäviä, vaan emme pärjää ilman hyönteisiä.

Olemme kuitenkin tuhoamassa ötökät. Varsinkin pölyttäjäkadolla on todella nopea ja välitön vaikutus ihmisiin, sillä monet ruokakasvimme eivät pärjää ilman niitä. Marjasato olisi tietysti olematon, vihannekset ja hedelmät jäisivät harvinaisiksi, samoin menetettäisiin rypsiöljy, kumina, tattari ja moni muu suomalainen ruoka – puhumattakaan tuontihedelmistä. Papusatokin huononisi. Lautaselle jäisi lähinnä peruna ja viljat.

Lihansyöjillekin huonoja uutisia: karja tarvitsee rehua, joka valmistetaan pölytystä tarvitsevista kasveista. Härkänen ei pärjää ilman kärpästä.

ILMOITUS

Itä-Suomessa lehmää sanotaankin itikaksi. Nyt se tuntuu melkein ennustukselta.

Vaikka ruoantuotannon kannalta kärpäsestä tulee härkänen, kärpäsestä ei silti pidä tehdä härkästä asiasta uutisoidessa. Yle uutisoi maanantaina Guardianin jutun pohjalta tieteellisestä artikkelista, että jos hyönteiskato jatkuu nykyistä tahtia, ei sadan vuoden päästä ole enää ötököitä eikä myöskään ihmisiä. Kyseinen tieteellinen artikkeli ei sano näin, mutta sen abstraktista eli lyhennelmästä sekä tutkijan haastattelusta voi tosiaan saada sellaisen vaikutelman.

Tutkimuksessa oli tarkasteltu vain väheneviä hyönteispopulaatioita ja todettu – aivan oikein –, että ne vähenevät. Jos väheneminen jatkaa nykyistä tahtia, ne kuolevat sukupuuttoon. Mutta kaikki ötökkäkannat eivät vähene, jotkut pysyvät ennallaan tai jopa lisääntyvät. Sadan vuodenkin päästä meillä on siis luultavasti vielä hyttysiä ja heinäsirkkoja.

Mutta nykymenolla meillä ei ole tarpeeksi pölyttäjiä, että pystyisimme ruokkimaan planeetan yhä kasvavan ihmispopulaation vaikka vähentäisimme hirveästi peltopinta-alaa vaativaa lihansyöntiä.

Tämä ei kuitenkaan ollut tutkimuksen pointti tai siitä saatu uusi tieto. Tiesimme kyllä, että jotkut hyönteispopulaatiot vähenevät. Tutkimuksen kärki oli, mistä tämä väheneminen johtuu. Se oli se uutinen, vaikka sitä ei juuri uutisoitu.

No, nyt uutisoidaan.

Olemme oppineet parvihyönteisiltä tavan rajoittaa kansalaisoikeuksia ja loisilta tavan mahdollistaa yhteiskunnan tuhoaminen.

Tärkein syy hyönteiskatoon on tehoviljely eli se, että soita, niittyjä ja metsiä muutetaan pelloiksi. Alueilla, missä aikaisemmin kasvoi satoja tai tuhansia erilaisia kasveja, kasvaa nyt vain muutamaa. Lahoja puunrunkoja tai maatuvaa kasvijätettä ei ole mailla halmeilla, eikä itikoille ole enää tarjolla koteja tai ruokaa.

Kakkossyy on erilaiset hyönteismyrkyt, joita kasveihin ruiskutetaan. Tarkoitus on torjua vain viljelyskasveja tuhoavia ötököitä, mutta usein ne vaikuttavat moniin muihinkin, esimerkiksi pölyttäjiin. Ja tietysti tuholaishyönteisilläkin on osansa luonnon kiertokulussa.

Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta entisestään.

Tilanne on huono, ja se on meidän ihmisten syytä. Meillä on myös valta parantaa tilanne.

Todellisuudessa nykyisin maatalouteen käytetty maa-ala on neljä kertaa niin iso kuin mitä tarvitsemme koko ihmiskunnan ruokkimiseen.

Saamme lihasta ja maidosta vain 18 prosenttia energiasta, mutta käytämme niiden tuottamiseen noin 83 prosenttia koko planeetan maatalouspinta-alasta. Tutkijat Oxfordin yliopistossa ovat selvittäneet, että jos eläinmaatalous lopetettaisiin, maatalous veisi 75 prosenttia vähemmän maapinta-alaa.

Se maa voisi palautua luonnontilaan soiksi, metsiköiksi ja niityiksi. Samalla kun pelastaisimme hyönteiset, hillitsisimme myös ilmastonmuutosta, jonka yksi isoimmista syistä ovat lihateollisuuden hiilipäästöt.

Emme kuitenkaan ole toistaiseksi tehneet näin vaikka tiedämme, että pitäisi. Yksilöiden – miljardöörien – etu on toistaiseksi mennyt yhteisön – koko ihmiskunnan – edun edelle.

Miten toimisimme, jos olisimme hyönteisiä, joilla on parviäly? Tällöin asettaisimme pesän, parven ja lajin aina minkä tahansa yhden kuhnurin yläpuolelle. Joissain tapauksissa jopa kuningatar olisi uhrattavissa, joskus taas parvi selviää kuningattaressa. Miljardöörit eivät tässä vertauksessa tietenkään ole niinkään työmuurahaisia tai kuningattaria vaan enemmänkin pesää kuppaavia loisia.

Kansalaisoikeuksien kannalta se olisi tietenkin katastrofi. Kansalaisilla pitää olla vapaus ilmaista mielipiteitään, uskoa mihin haluavat, ylläpitää kulttuuriaan, toteuttaa sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan haluamillaan tavoilla ja niin edelleen. Nythän näin ei Suomessa ole, vaan meillä ei ole esimerkiksi translakia, ja saamelaisten asuinalueita ja elämäntapaa tuhotaan.

Olemme oppineet parvihyönteisiltä tavan rajoittaa kansalaisoikeuksia ja loisilta tavan mahdollistaa yhteiskunnan tuhoaminen. Pitäisi olla päinvastoin.

Meidän pitäisi parvihyönteisten tavoin ylläpitää yhteiskuntaamme ja torjua loisia, mutta silti taata kaikille ihmisille ihmisoikeudet. Koska olemme ihmisiä.