Viime viikkoina on taas kerran käyty vilkasta keskustelua vanhuspalvelujen tilasta ja vanhusten hoidon laiminlyönneistä. Siinä sivussa on mainittu vuonna 2012 voimaan tulleesta vanhuspalvelulaista, joka säädettiin eduskunnassa suurella yksimielisyydellä. Olin lain voimaan astuessa Vantaan vanhusneuvoston jäsen.
Vanhusneuvostossa lakia kehuttiin kovasti, mutta minä en hyvällä tahdollakaan nähnyt sitä suurena edistysaskeleena. Se oli mielestäni liian yleisluontoinen.
Lain voimaan astumisen myötä kiristettiin omaishoidon myöntämisperusteita. Osa omaishoitajasopimuksista jopa lakkautettiin. Myös laitoshoito ”nykyaikaistettiin” vähentämällä vanhainkotipaikkoja ja lisäämällä tehostettua palveluasumista, jonne pääsyn kriteerejä tiukennettiin. Vanhuspalvelulain mukaisesti tavoitteeksi asetettiin ikäihmisten selviytyminen kotona, mutta resursseja siihen ei lisätty. Kotihoito oli lähinnä lääkejakelua. Lähes kaikki muut kotona asumista tukevat palvelut on ulkoistettu.
”En ole juuri kuullut kenenkään vaativan vanhuspalvelulain uudistamista.”
Lain astuessa voimaan järjestettiin siitä koulutusta. Tiedustelimme kouluttajilta, miksi laissa ei ollut vanhusten oikeuksia korostavia sitovia määräyksiä ja sanktioita siltä varalta, ettei lakia noudateta. Meille vastattiin, että kyseessä on uudentyyppinen laki, joka määrittelee kunnille suunnittelutavoitteet ja strategian vanhuspalvelujen toteuttamiseksi. Siksi yksityiskohtaisia määräyksiä ei tarvita. Lain valmisteluvaiheessa oli lakiin esitetty määräystä hoitajamitoituksesta, jonka kokoomus torppasi.
Seitsemän vuotta lain voimaanastumisen jälkeen näemme tulokset. Vanhusten hoiva on mennyt huonompaan suuntaan.Hoivapalveluja on yksityistetty voittoja tavoitteleville monikansallisille yrityksille ilman selkeitä laatuvaatimuksia hoivasta ja palvelun sisällöstä.
Nyt käydään keskustelua hoitajamitoituksesta, mikä on hyvä asia. Riittävä henkilöstömäärä on hyvän hoivan runko. Mitoituksen lisäksi lakiin tarvitaan mitattavissa olevia laatukriteerejä. Kuitenkaan en ole juuri kuullut kenenkään vaativan vanhuspalvelulain uudistamista. Johtuuko se siitä, etteivät poliitikkoja kiinnosta vanhusten asema ja palvelut? Pelkään pahoin, että tämänhetkinen keskustelu eduskunnassa on vain tilapäinen ilmiö, joka unohdetaan vaalien jälkeen.
Vanhuspalvelulakiin on saatava sitovat määräykset, joilla turvataan ikäihmisten hyvinvointi, terveys ja toimintakyky hoivan kaikilla tasoilla.
Pertti Vuorio
Vantaa