Elyas Ahmadi

Marzia Gholami

Marzia Gholami on 27-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Pari vuotta sitten hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti isän vanhemmat huolehtivat tyttärestä. Marzia on kuitenkin saanut oikeuden tavata lastaan.

Viime keväänä Marzia sai uuden työpaikan insinööritoimistossa.

Jos joku kysyy minulta elämästäni ja kerron, että olen eronnut, ihmiset pahoittelevat ja tulevat surullisiksi. En pidä tästä reaktiosta. Sanon, ettei heidän pidä olla pahoillaan, koska se, mitä minulle tapahtui, ei ollut paha asia.

Olen tyytyväinen päätökseeni ja ajattelen, että tein parhaan mahdollisen ratkaisun. Joka päivä kiitän Jumalaa, että pystyin lopettamaan yhteiselämän, jossa en ollut onnellinen. Miksi ihmiset olisivat surullisia puolestani, kun itse olen onnellinen?

Kun näin Fatima Madadin kuvan Facebookissa, yllätyin ja minusta tuntui, että hän ilmaisi omat sisäiset tuntoni teollaan – ensikertaa nainen juhlii avioeroaan! Fatima juhli eroaan kakulla, jonka pintaa koristi teksti ”Vapauden aamu”.

Fatiman tempauksesta tuli kuuma uutinen niin uutismediassa kuin sosiaalisessa mediassakin. Facebookissa Fatiman julkaisu sai paljon tykkäyksiä, sitä jaettiin innokkaasti. Some tulvi postauksia, joissa Fatimaa joko kiitettiin tai paheksuttiin.

– Meillä on tapana juhlia häitä, joissa tyttö on pakotettu avioliittoon, tai häitä, joissa morsian on alaikäinen, mutta kun nainen tahtoo lopettaa onnettoman liittonsa, hänen pitäisi hävetä eroaan. Halusin tällä tempauksellani osoittaa, ettei ”avioero” ole hävettävä asia ja että naisten tulisi tietää, että eroaminen on heidän oikeutensa, Fatima sanoo.

Olen täsmälleen samaa mieltä Fatiman kanssa. Jotkut ihmiset ovat onnitelleet ja ylistäneet minua siitä, että rohkenin erota, mutta samalla he ovat todenneet, etteivät itse haluaisi erota. He valitsevat mieluummin onnettoman avioelämän kuin eron.

Avioeroa vihataan yhteiskunnassamme niin paljon, että jotkut naiset ovat valmiita mieluummin tappamaan itsensä kuin eroamaan. Eroaminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin tappaa itsensä tai jatkaa elämää, joka on täynnä vihaa ja toivottomuutta.

En tarkoita, että ero olisi hyvä asia. Tarkoitan, että eroaminenkin on mahdollista. Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa ymmärtää valinneensa väärän henkilön. Meidän ei kuitenkaan pitäisi joutua maksamaan koko elämäämme tästä erehdyksestä.

Fatima on 23-vuotias, hän opiskelee oikeustiedettä ja valmistelee opinnäytetyötään.

Viisi vuotta sitten Fatima avioitui itse valitsemansa miehen kanssa. Noin kuukausi sitten he erosivat yhteisestä sopimuksesta, ja Fatima sai omassa elämässään todeta, että patriarkaalisessa ja konservatiivisessa yhteiskunnassa naiset ovat haavoittuvammassa asemassa kuin miehet.

– Oli vaikea ymmärtää, miksi ex-mieheni oli niin helppo kertoa kaikille ystävilleen ja perheelleen, että hän oli eronnut. Minun ystäväni sen sijaan varoitti, ettei minun pidä kertoa kenellekään, että olen eronnut nainen, Fatima huokaa.

Sosiaalisessa mediassa Fatimaa kiiteltiin ja paheksuttiin.

Fatima kuitenkin ajatteli, ettei kertomatta jättäminen auta häntä. Ihmiset saisivat kuitenkin tietää erosta, joten oli parempi itse kertoa asiasta. Eivät sitä paitsi aviossakaan olevat naiset ole yhteiskunnassamme turvassa häirinnältä ja syrjinnältä.

Kun juttelin Fatiman kanssa, hänen elämänsä oli jo puolitoista viikkoa ollut kaaoksessa kohun vuoksi. Nyt hän yrittää piileskellä, kunnes tilanne rauhoittuu.

Fatima on surullinen ja hermostunut kohtaamastaan tuomitsemisesta. Hän on saanut viestejä tuntemattomilta ihmisiltä, joita ei ole koskaan tavannut, mutta jotka siitä huolimatta katsovat oikeudekseen kertoa, että hän on huono nainen, joka haluaa edistää läntisen kulttuurin leviämistä.

Nämä ihmiset myös kysyvät, mikä läntinen suurlähetystö on maksanut hänelle hänen toiminnastaan.

Se, mitä Fatima on tehnyt, ei ole vaaratonta. Muutama vuosi sitten Kabulissa raivostunut väkijoukko pahoinpiteli nuoren naisen Farkhunda Malikzadan syyttäen tätä valheellisesti Koraanin polttamisesta. Kukaan ei mennyt väliin eikä puolustanut Farkhundaa, ja Farkhunda kuoli.

Fatima sanoo, että tapahtuman jälkeen joistakin ihmisistä on tullut entistä häikäilemättömämpiä. Pelätä ei kuitenkaan saa.

– Meidän täytyy aloittaa jostakin ja nousta vastarintaan, jotta voimme lopettaa naisiin kohdistuvan väkivallan ja saada oikeutemme. Haluan olla yksi niistä naisista, jotka aloittavat muutoksen, ja pyydän muita naisia seisomaan rinnallani, Fatima sanoo.

Hän tahtoo olla niiden naisten ääni, jotka ovat nurkkaan ajettuina omissa kodeissaan ja joiden ääni ei kantaudu ulos. He ovat naisia, jotka alistuvat väkivaltaan ja jotka pelkäävät avioeroa niin, että uhraavat koko elämänsä tämän pelkonsa vuoksi.

Fatiman mukaan yksi suurimmista syistä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ovat naiset, jotka eivät tiedä oikeuksistaan, ja antavat väkivallan jatkua omassa elämässään. Eristäytyneinä kodin seinien sisäpuolelle he eivät ole yhtä muiden kaltaistensa kanssa eivätkä tue toisiaan.

Fatima kertoo, että eniten häntä huolestuttavat juuri naiset, jotka reagoivat vihamielisesti hänen toimintaansa.

– Toivon, että jos he eivät halua seistä rinnallani, he eivät kuitenkaan nousisi minua vastaan. On kyse meidän naisten oikeuksista ja siksi meidän tulisi tukea toisiamme, Fatima muistuttaa.

Käännös: Kirsi Mattila

Marzia Gholami

Marzia Gholami on 27-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Pari vuotta sitten hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti isän vanhemmat huolehtivat tyttärestä. Marzia on kuitenkin saanut oikeuden tavata lastaan.

Viime keväänä Marzia sai uuden työpaikan insinööritoimistossa.