Johan Alén

Ravintoloitsijat, jotka vihaavat ruokaa

Suomessa on paljastunut tapauksia, joissa ravintoloihin on etsitty ja haettu uutta työvoimaa ulkomailta, vaikka täällä on ollut tarjolla osaavaa työvoimaa. Työnvälittäjät ovat voineet rahastaa uusia työntekijöitä näiden lähtömaissa erilaisilla velkajärjestelyillä ja sen jälkeen täällä olevat työntekijät on voitu pakottaa tekemään nälkäpalkalla pitkiä päiviä.

Kahdessa poliisin tutkimassa tapauksessa kiinalaisen perheen omistaman yrityksen toiminta näytti papereilla olevan kunnossa. Yritykset maksoivat säännöllistä palkkaa ja pakolliset kulut, mutta uudet työntekijät eivät koskaan käyttäneet omaa pankkitiliään vaan he saivat palkan käteisenä. Toisessa tapauksessa kokin palkan nostivat suoraan pankkikortilla ravintolaa pyörittäneet äiti ja poika.

Eräässä tapauksessa Kiinasta palkatun kokin oleskeluluvan ensimmäinen vuosi oli lopuillaan, kun hän tiedusteli työnantajaltaan, oliko hänelle myönnetty uusi työlupa. Ravintolan omistaja vei kokin viranomaisten luo ja lupasi toimia tulkkina. Virastossa ravintoloitsija kertoi virkailijalle kokin haluavan lopettaa työskentelyn Suomessa ja palata Kiinaan. Kokille ravintoloitsija puolestaan kertoi, ettei tämän oleskeluun oikeuttavaa työlupaa oltu uusittu.

Todellisuudessa kokille oli jo myönnetty uusi työlupa ja hän halusi jatkaa työskentelyä täällä kovista työehdoista huolimatta. Mutta työnantaja halusi päästä hänestä eroon, koska työntekijä oli alkanut tiedostaa oikeutensa täällä.

Ma Gang uskalsi valittaa kohtelustaan liityttyään Palvelualojen ammattiliittoon.

Tapaan Ma Gangin kiinalaisessa ravintolassa Helsingin keskustassa. Monien vuosien jälkeen hän on iloinen löydettyään työnantajan, joka kunnioittaa hänen oikeuksiaan. Ensimmäiset viisi vuotta Suomessa hän sai paiskia ylipitkiä työpäiviä kokkina ilman vapaapäiviä ja pienellä palkalla.

Ma Gang ei ole hänen oikea nimensä. Hän puhuu vain mandariinikiinaa, mutta osaa tervehtiä ja kiittää suomeksi, joten keskustelumme käydään tulkin välityksellä. Hän kertoo kuulleensa ensi kerran Suomesta asuinkorttelissaan asuvalta perheeltä, jonka lapset opiskelivat täällä.

Luotettavan tuntuisten tuttavien kautta Ma Gangille löytyi työpaikka Suomesta. Hän oli opiskellut Kiinassa kokiksi viisi vuotta kestäneessä koulussa. Ennen suurlähetystössä tehtyjä haastatteluja, häntä valmisteltiin sanomaan oikeat asiat ja kertomaan, että tiesi oikeuksistaan täällä.

Ma Gang maksoi itse lentolippunsa ja muut kulut tullessaan Suomeen kesällä 2009. Helsingin lentokentältä matka jatkui kolmesataa kilometriä pohjoiseen pieneen kaupunkiin. Siellä hän työskenteli ostoskeskuksessa sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa.

– Aloitin työt heti seuraavana päivänä, ja siitä lähtien olin seuraavat puoli vuotta lähes koko ajan töissä. Nukuin esimieheni ja hänen kiinalaisen poikaystävänsä asunnon olohuoneen sohvalla.

Palkkaa satunnaisesti

Käydessään työnantajansa kanssa Helsingissä suorittamassa kokeen hygieniapassia varten, Ma Gangille tuli tunne, ettei pomo halunnut hänen tutustuvan täällä oleviin kiinalaisiin. Palkkaa hän sai satunnaisesti ja aina käteisenä. Puolen vuoden kuluttua pomo ilmoitti lopettavansa työsopimuksen. Hänen poikaystävänsä ajoi Ma Gangin rautatieasemalle, antoi 800 euroa käteistä ja kehotti matkustamaan Helsinkiin.

– Helsingin rautatieasemalla vietin yhden yön tietämättä mitä tehdä, kunnes tapasin kiinalaisia siivoojia. He neuvoivat, että minun kannattaisi matkustaa Tampereelle.

– Tampereella kiinalainen ravintola oli valmis tarjoamaan minulle työpaikkaa ja maksamaan siitä 800 euroa käteisenä kuukaudessa. En suostunut siihen vaan halusin, että minulle maksetaan niin kuin pitää.

Käytyään välillä Kiinassa Ma Gang palasi Suomeen ja alkoi työskennellä pienen paperitehdaskaupungin ainoassa kiinalaisessa ravintolassa, jonka yrittäjä oli luvannut kunnioittaa hänen oikeuksiaan. Uuden kokin ansiosta ravintolan taso parani ja sana siitä levisi nopeasti. Ainoana kokkina Ma Gang joutui tekemään ylipitkiä päiviä eikä vapaapäiviä juuri ollut.

Yösija siivouskomerossa

Uusi työpaikka löytyi ilmoituksesta kiinalaisilta webbisivuilta. Työnantaja huolehti kaikista maksuista ja velvoitteista viranomaisiin päin asiallisesti ja nosti jopa Ma Gangin palkkaa. Virallisen työsopimuksen mukaan hänelle maksettiin palkan päälle ruokakulut ja verotuksessa 450 euron arvoiseksi määriteltyä asuntoetua, mikä vastasi pienen paikkakunnan asuntojen yleistä vuokratasoa. Todellisuudessa hän asui kuitenkin ravintolassa ja nukkui sen siivouskomerossa.

Ma Gang ihmetteli, miten vähän hänelle jäi rahaa käteen, vaikka hänen kuukausiansionsa olivat 1 680 euroa. Ravintolan omistanut suomalainen, mutta Kiinasta kotoisin oleva pariskunta, asui pääkaupunkiseudulla. Vaimo vieraili ravintolassa viikonloppuisin, mutta miestä näkyi harvoin.

Työ ilman vapaata uuvutti Ma Gangin. Hän palasi masentuneena Kiinaan, mutta sai tiedon Lahden seudulla sijaitsevasta työpaikasta ja päätti jälleen kerran yrittää.

Ma Gang muutti työnantajan tarjoamaan asuntoon Lahteen. Aluksi kaikki sujui hyvin. Hänellä oli normaalit työajat ja vapaapäiviä. Palkkaa hän sai työsopimusten mukaisesti. Kesällä tahti muuttui, kun työnantaja pakotti hänet tekemään töitä myös viikonloppuisin ilman eri korvausta. Kiistaa tuli myös raaka-aineiden laadusta.

Ma Gang muutti jälleen ja aloitti työt uudessa ravintolassa Katajanokalla, Helsingissä. Kun ravintolakriitikko kehui paikan antimia, suomea ymmärtävät tarjoilijat kertoivat tiedosta kiitollisille kokeille. Reilun vuoden päästä ravintola kuitenkin myytiin ja työntekijät irtisanottiin. Pian samalle paikalle perustettiin uusi kiinalainen ravintola.

Lakiapua löytyi PAMista

Ma Gang sai kuulla kiinalaisia täällä auttavasta järjestöstä, tapasi heidän edustajansa, liittyi Palvelualojen ammattiliittoon ja sai pysyvän työluvan. Vasta sen jälkeen hän uskalsi valittaa.

Palvelualojen ammattiliiton juristit ottivat Ma Gangin tapaukset käsiteltäväkseen ja vaativat poliisia tutkimaan niitä työperäisenä syrjintänä ja kiskontana. Pikkukaupungeissa syytökset Ma Gangin entisiä työnantajia vastaan eivät menneet läpi.

”Aloitin työt heti seuraavana päivänä, ja siitä lähtien olin seuraavat puoli vuotta lähes koko ajan töissä.”

Ensimmäisellä paikkakunnalla syyttäjän näkemys oli se, ettei ollut syytä epäillä rikoksen tapahtuneen ja toisella paikkakunnalla syyttäjä katsoi syyteoikeuden vanhentuneen. Jälkimmäisen tutkinnan aikana kävi ilmi, että työnantaja oli ohjannut Ma Gangin veronpalautukset omalle tililleen.

Ma Gang on työskennellyt useassa eri kiinalaisessa ravintolassa pääkaupunkiseudulla. Osa työsuhteista on päättynyt lyhyeen.

– Pelkään, että aiemmat työnantajani ovat keskenään levittäneet huonoa sanaa minua vastaan sen jälkeen, kun en enää suostu nöyryyttäviin sopimuksiin ja olen vaatinut korvauksia maksamattomista palkoistani.

Oikeustaisteluissaan Ma Gang oli osin onnekas, sillä yksi neljästä työnantajasta suostui neuvottelujen jälkeen maksamaan hänelle tilittämättömät ylityöt. Ja nyt hän työskentelee ravintolassa, jonka omistaja kunnioittaa hänen oikeuksiaan.

Ihmiskauppaa vai ei?

Räikeimmät esimerkit ravintola-alalta muistuttavat ihmiskauppaa, mutta tilastoihin niistä jää harvoin merkintöjä. Ihmiskaupan tulkinnan mukaan siihen liittyy pakottaminen, mutta esimerkiksi Suomeen tulleista aasialaisista ravintolatyöntekijöistä useimmat ovat tulleet tänne vapaaehtoisesti. Siksi he eivät näy tilastoissa ihmiskaupan uhreina, vaikka he olisivat täällä joutuneet orjatyön kaltaiseen asemaan.

”Ma Gang” – sitkeä hevonen

Olen käyttänyt salanimeä ”Ma Gang” kolme kertaa kymmenen vuoden aikana kirjoittaessani kiinalaisiin työntekijöihin kohdistuvista väärinkäytöksistä Suomessa. Se on tyypillinen kiinalainen miehen nimi, jonka voisi kääntää tarkoittamaan sitkeää hevosta.

Ensimmäinen heistä oli maksanut 8 500 euroa Pekingissä päästäkseen Helsinkiin siivoamaan. Toinen oli yrittäjäperhe, joka oli maksanut 15 000 euroa unelmoiden Kouvolan China Centerin kautta pääsystä Euroopan markkinoille. Kolmannen tarinan olette juuri lukeneet.

Kolmesta miehestä vaikeampaan asemaan joutui tänne tullut yrittäjä. Vaikka hän oli yrittänyt toimia kaikessa laillisesti, hän pelkäsi sekä maanmiehiään että viranomaisia.

Poliittisen ilmapiirin takia tilanne on muuttunut vaikeaksi. Monet ulkomaalaiset ovat joutuneet tilanteisiin, missä he pelkäävät ”kahteen suuntaan” sekä omia työnantajiaan että suomalaisia viranomaisia.

Maahanmuuttoviraston edustaja kertoo, että virastossa ollaan tietoisia asiasta ja vakuutellaan virkailijoiden olevan pienten ihmisten puolella. Virkailijat voivat antaa epäillyt väärinkäytökset tutkittavaksi ilman, että uhri joutuu siitä itse vaaraan.

Kirjoittaja on työskennellyt määräaikaisena työperäisen ihmiskaupan uhreja ja syrjäytyneitä kiinalaisia auttavassa projektissa.

Ravintoloitsijat, jotka vihaavat ruokaa

Suomessa on paljastunut tapauksia, joissa ravintoloihin on etsitty ja haettu uutta työvoimaa ulkomailta, vaikka täällä on ollut tarjolla osaavaa työvoimaa. Työnvälittäjät ovat voineet rahastaa uusia työntekijöitä näiden lähtömaissa erilaisilla velkajärjestelyillä ja sen jälkeen täällä olevat työntekijät on voitu pakottaa tekemään nälkäpalkalla pitkiä päiviä.

Kahdessa poliisin tutkimassa tapauksessa kiinalaisen perheen omistaman yrityksen toiminta näytti papereilla olevan kunnossa. Yritykset maksoivat säännöllistä palkkaa ja pakolliset kulut, mutta uudet työntekijät eivät koskaan käyttäneet omaa pankkitiliään vaan he saivat palkan käteisenä. Toisessa tapauksessa kokin palkan nostivat suoraan pankkikortilla ravintolaa pyörittäneet äiti ja poika.

Eräässä tapauksessa Kiinasta palkatun kokin oleskeluluvan ensimmäinen vuosi oli lopuillaan, kun hän tiedusteli työnantajaltaan, oliko hänelle myönnetty uusi työlupa. Ravintolan omistaja vei kokin viranomaisten luo ja lupasi toimia tulkkina. Virastossa ravintoloitsija kertoi virkailijalle kokin haluavan lopettaa työskentelyn Suomessa ja palata Kiinaan. Kokille ravintoloitsija puolestaan kertoi, ettei tämän oleskeluun oikeuttavaa työlupaa oltu uusittu.

Todellisuudessa kokille oli jo myönnetty uusi työlupa ja hän halusi jatkaa työskentelyä täällä kovista työehdoista huolimatta. Mutta työnantaja halusi päästä hänestä eroon, koska työntekijä oli alkanut tiedostaa oikeutensa täällä.