Erityispedagogiikan professori Jarkko Hautamäki on sanonut, että ei ole koskaan tavannut lasta tai nuorta, joka ei haluaisi oppia. Mutta on kolme tilannetta, jossa ei voi oppia: Jos pelkää, kuten sotaa käyvissä maissa. Jos on nälkä, kuten aliravituilla lapsilla. Tai jos uskoo itse, että ei opi.
Suomessa usko itseen oppijana on tavallisin syy, mutta siihen voi vaikuttaa. Mitä varhemmin, sen parempi. Siksi maksuton varhaiskasvatus 3–6-vuotiaille olisi oikea suunta. Tärkein oppiminen tapahtuu lähikehityksen vyöhykkeellä vuorovaikutussuhteessa. Siksi lähiopetusta ei kannata eikä saa vähentää.
Hallitus halusi kiirehtiä korkeakoulutukseen pääsemistä, mutta on hidastanut sitä.
Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun lisäksi myös lukio ja ammatillinen perustutkinto pitää muuttaa opiskelijalle maksuttomiksi. Nyt oppimateriaali voi maksaa ammattioppilaitoksessa 200–1 000 euroa ja lukiossa läppäreineen 2 500 euroa. Koulu saisi ne edullisemmin yhteistilauksina.
Nuoruuteni oppikoulussa oli lukukausimaksu ja ruokamaksu. Oppimateriaalit ja matkaliput piti itse ostaa. Koulutuspolku ratkaistiin jo viidennellä luokalla. Osa meni pääsykokeiden kautta maksulliseen oppikouluun ja osa jäi kansalaiskouluun, josta ei lukioon menty. Lukio oli ehdoton edellytys korkeakouluihin.
Oppilaanohjaajana saan yksittäisiltä vanhemmilta järkyttyneitä yhteydenottoja siitä, että lapsi haluaa amikseen, vaikka koko suku on lukion ja yliopiston käyneitä. Kuitenkin nyt voi päästä korkeakouluun sekä ammattitutkinnon että lukion jälkeen ja 40–50 prosenttia ikäluokista pääsee korkeakouluun jossain vaiheessa.
Yhdeksäsluokkalainen sanoi minulle, ettei voi hakea lukioon, kun äiti ei suostu maksamaan kirjoja. Toinen sanoi, että voi kyllä hakea unelma-ammattiinsa kokiksi, mutta ei ottaa vastaan opiskelupaikkaa. Perheellä ei ole varaa ostaa edes alussa vaadittuja kokin veitsiä ja tarjoilijan vaatteita.
Ammattikoulun ja lukion keskeyttäneistä jopa 17 prosenttia sanoo tehneensä sen taloudellisista syistä. Helsinki on kuitenkin tuomassa niihin maksuttomia materiaaleja. Koulu on keskeinen paikka osallisuuden ja sosiaalisen liikkuvuuden lisäämiseksi ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Maksuton toinen aste olisi selkeä askel tasa-arvon puolesta.
Opetuksen laatu ratkaisee. Suomen koulujen menestys perustuu hyvään opettajankoulutukseen. Opettajilla on myös vapaus toteuttaa opetussuunnitelmaa varsin itsenäisesti. Ryhmäkokoja kannattaa pienentää, erityisen tuen tarve ja suomen kielen opettaminen ajoissa on järkevintä. Ensimmäisillä luokilla lapsia ohjataan kannustaen ja sanallisella palautteella.
Ammattikoulutuksen uudistus 200 miljoonan euron leikkauksineen on vähentänyt lähiopetusta samalla kun työpaikoilla oppimista on lisätty. Opettajat ja työpaikkojen ohjaajat kertovat muutoksen ongelmista. Kuka opettaa tutkinnon perusteet ja teoriaosuudet? Työpaikoilla ei ole pedagogista osaamista eikä aikaa teorian opettamiseen, jota ennen tehtiin ensimmäisenä vuotena oppilaitoksissa.
Erityistä tukea tarvitsevien tai heikosti suomea osaavien on yhä vaikeampi löytää koulutussopimuspaikkaa. Valmistuminen viivästyy. Siksi ammattitaidon perusteiden lähiopetusta pitää lisätä. Myös työpaikkaohjaajien koulutusta pitää parantaa.
Lukiokoulutuskin on eriarvoistunut tämän hallituksen aikana. Onko lukio enää yleissivistävä koulutusta? Lukiot markkinoivat itseään sillä, että jo lukioaikana voi tehdä yliopistokursseja, ja peruskoulut kilpailevat tarjoamalla lukiokursseja.
Tämän hallituksen aikana on muutettu korkeakoulujen pääsykriteereitä. Tavoite oli, että yliopistoon pääsyyn ei tarvita maksullisia kursseja, vaan hyvät ylioppilaskirjoitusten arvosanat riittäisivät. Se sopii lukiossa menestyville. Mutta entä ne, jotka elävät lukioaikanaan kiihkeintä nuoruuttaan tai perheessä tapahtuu jotain, mikä lamauttaa oppijan arjen? On kohtuutonta, jos 16–18-vuotiaan tilanne vaikuttaa ratkaisevasti jatkomahdollisuuksiin.
Hallitus halusi kiirehtiä korkeakoulutukseen pääsemistä, mutta on hidastanut sitä. Ylioppilastutkinnon tulosten korostaminen aiheuttaa kokeiden uusimiskierteen, lisää nuorten paineita eikä poista maksullista preppausta. Nyt jo lukiolaiset ostavat runsaasti markkinavetoisia kursseja. Jatkossa kokeita voi uusia loputtomasti. Osa jatkaa lukiokurssien kertaamista vuodesta toiseen – eikä silti pääse haluamaansa korkeakouluun. Avoimen yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskeluväylä on maksullista opetusta ilman opinto-sosiaalisia etuja ja opintorahaa eikä takaa korkeakoulupaikkaa.
Pääsykokeissa pitäisi jakaa vuosittain vaihtuva materiaali, joka mittaa soveltuvuutta ja valmiuksia haettuun koulutukseen. Lukioiden yleissivistävyyttä ei kannata kaventaa korostamalla matemaattisten aineiden painoarvoa kaikkien korkeakoulututkintojen valinnoissa.
Elinikäinen oppiminen edellyttää myös koulutustakuuta ja alanvaihdon helpottamista, ja tarvittaessa mahdollisuutta opiskella työttömyystuella.
Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja, erityisopettaja, oppilaanohjaaja ja varavaltuutettu.