Viime päivinä on uutisoitu Touhula-päiväkotien ongelmista (mm. HS 29.1. ja IL 31.1.), jotka ovat huolestuttaneet vanhempia. Päiväkodeissa on ollut liian vähän kasvattajia. Lapsia on ollut myös yksin ulkona, mikä on selvä laiminlyönti turvallisuudessa ja kertoo henkilöstövajeesta.
Lastenhoitajat ottavat toistuvasti yhteyttä SuPeriin henkilöstömitoitukseen liittyen. Liian usein työpaikan ja kunnan omavalvonta on ollut välinpitämätöntä tai tehotonta. Ennalta ilmoitetut valvontakäynnit eivät tavoita isojen yksityisten päiväkotiketjujen kaoottista arkea. Valvova viranomainen ei aina kiinnitä huomiota edes oikeisiin asioihin. Henkilöstöltä harvoin kysytään mitään. Valvontakäynnit sujuvat siis usein erittäin hyvin – työnantajan mukaan.
Vaikka paperista katsottuna työaikakirjanpito näyttää, että lapsiryhmässä on kolme kasvattajaa paikalla, se ei aina kerro totuutta päivän kulusta. Muut tehtävät saattavat viedä kohtuuttoman paljon lastenhoitajan aikaa. Näitä tehtäviä ovat esimerkiksi työvuorolistojen teko, pyykkihuolto, ruokahuolto, siivous ja jopa pihan kunnostustyöt. Kun hoitajat tekevät näitä muita töitä, tilanteet lapsiryhmissä voivat riistäytyä käsistä nopeastikin, ja seurauksena on lasten nahistelua, lyömistä ja jopa puremisia. Näitä tilanteita ei tietenkään saisi olla.
”Hyvä varhaiskasvatus estää syrjäytymistä nuorena.”
Liian pieni henkilöstömäärä on vanhustenhoidon lisäksi ongelma myös varhaiskasvatuksessa. Vaikka varhaiskasvatuksessa henkilöstömäärä on kirjattu lakiin, on todellisuus päivän mittaan usein aivan muuta kuin paperilla olevat kirjaukset. Ryhmät ovat liian suuria, ja kasvattajia on paikalla liian vähän ryhmää kohti. Lapsia on mahdotonta valvoa tai kasvattaa yksilöllisesti, jos henkilökuntaa ei ole riittävästi lasten tarpeisiin nähden. Turvallisuus on kaikkein tärkein asia, ja jos sitä ei pystytä turvaamaan, on aiheellista sulkea sellaisen päiväkodin toiminta.
Liian pienellä henkilöstömäärällä rikotaan varhaiskasvatuslakia, jonka mukaan on varmistettava kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö. Lain mukaan varhaiskasvatuksen tulee myös turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä.
Hyvä varhaiskasvatus estää syrjäytymistä nuorena. Jokainen euro, joka siihen sijoitetaan, tulee moninkertaisena takaisin. Lasten hyvinvointi ei muutenkaan saa olla rahasta kiinni, vaan varhaiskasvatuksen kehittämisen tulee lähteä lasten tarpeista. Laadukas varhaiskasvatus ei saa olla vain laadukasta markkinointia lupauksineen vaan sen tulee lähteä perusasioista: henkilöstöä on oltava riittävästi paikalla, ja sijaisjärjestelyjen on oltava kunnossa.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer