Palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n ja STTK:n pääekonomistien mielestä maanantaina julkistettu valtiovarainministeriön virkamiesnäkemys tulevan vaalikauden reunaehdoista menee liiaksi politikoinnin puolelle.
”Poliittisten linjausten tekeminen kuuluu poliitikoille, puolueille, etujärjestöille ja yksittäisille kansalaisille. Virkamiehilläkin on toki sananvapautensa, mutta virallisia virkamiesraportteja valmistellessa pitäisi pyrkiä korostetun puolueettomaan puheeseen”, kirjoittaa SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.
STTK:n pääekonomistin Ralf Sundin mielestä raportti on tasapainoinen kokonaisuus ja hyvä pohja seuraavan hallituksen politiikan lähtökohdiksi.
– Painotuksen soisi kuitenkin olevan enemmän kehittämistoimissa kuin leikkauksissa. Suomi poikkeaa muista EU-maista siinä, että kestävyysvajetta käytetään talouspolitiikan määrittäjänä. Kestävyysvaje on tämänkin puheenvuoron taustalaskelmien ytimessä. Laskelmiin sisältyy paljon laskennallista epävarmuutta ja siksi kestävyysvajeeseen kiinnittyminen lukitsee talouspoliittista liikkumavaraa, Sund toteaa.
Sopeutusta kaikkiaan seitsemän miljardia
SAK:n Kaukorannan mielestä raportti kuitenkin antaa arvokasta tietopohjaa. Siinä kuvataan väestön ikääntymistä, työllisyyden rakennetta, julkisen talouden kehitystä ja valtiovarainministeriön arviota kestävyysvajeesta. Ennusteuran lisäksi mukana on taantumaskenaario täydentämässä tilannekuvaa.
Herkkänä paikkana Kaukoranta pitää sitä, että tilannekuvan pohjalta virkamiehet antavat suuntaviivoja tulevalle talouspolitiikalle. Sellainen on esimerkiksi suositus kahden miljardin sopeutustoimista ensi vaalikaudella vaikka se on kehystetty ehdolliseksi.
Kokonaissopeutuksen määrä ensi vuosikymmenellä asettuu raportissa seitsemään miljardiin euroon. Osa esitetään katettavaksi nopeavaikutteisilla menosäästöillä tai veronkorotuksilla, osa katettaisiin kasvua ja työllisyyttä tukevilla toimilla ja loppu arvioidaan saavutettavan sote-uudistuksella.
– STTK:n mielestä sopeutustarve noin kymmenelle vuodelle on etumerkiltään oikea, mutta ylimitoitettu. Painopisteen on oltava kasvua ja työllisyyttä tukevissa toimenpiteissä, ei menoleikkauksissa. Kannatamme myös julkisten palveluiden kehittämistä digitalisaation tuomia etuja hyödyntämällä, Ralf Sund.
Hän pitää hyvänä, että raportissa ei erotella menosäästöjen ja veronkiristysten välistä suhdetta. Talouspolitiikan keinovalikoimassa on pidettävä molemmat.
Työllisyystavoitteesta eri mieltä
Pääekonomistit ovat eri mieltä siitä, onko seuraavalle vaalikaudelle asetettu 75 prosentin työllisyystavoite hyvä.
STTK:n Sundin mielestä on.
– Se saavutetaan aktiivisen työvoimapolitiikan oikealla mitoituksella. Raportissa esiin nostettu resurssien kohdentamisen parantaminen ei riitä vaan tarvitaan myös lisää resursseja työvoimapolitiikan hoitoon. Kuten raportissakin todetaan, työmarkkinoiden toimivuutta voidaan parantaa kehittämällä asuntomarkkinoita, lisäämällä työnteon kannustimia sekä edistämällä työperäistä maahanmuuttoa.
SAK:n Kaukorannan mukaan työllisyystavoitteen ei pitäisi olla itseisarvo.
”Jos työllisyyttä parannetaan veronkevennyksillä tai menolisäyksillä, niin vaikutus julkiseen talouteen voi jäädä jopa miinusmerkkiseksi. Sen takia ihmettelen halua nostaa työllisyystavoite itsenäiseksi tavoitteeksi, jos todellinen huoli on julkinen talous”, hän kirjoittaa.
Erillinen työllisyystavoite ohjaa Kaukorannan mukaan käytännössä hyvin vahvasti ohjaa politiikan suuntaa ja sisältöä. Hän kirjoittaa, että virkamiespuheenvuorossa jätetään häveliäästi sanomatta, että sitoutuminen sekä kestävyysvajeeseen että työllisyystavoitteeseen ohjaa hylkäämään tulonjaon tasaisuuden tavoitteiden joukosta.