Jarkko Mänttäri

Eräiden työnantajajärjestöjen ja porvarien taholta on pitkään annettu ymmärtää meidän nyt maksavan edellisten työntekijäpolvien eläkemaksua ja että uudet sukupolvet maksaisivat meidän eläkkeitämme. Tämä tiedotusvälineiden välittämä harha on monen lukijan käsitys.

Työnantajan eläkemaksu määräytyy omien työntekijöiden työajan palkan mukaan, ei muiden. Maksu rahastoituu jokaisen työntekijän tulevaa eläkettä varten. Työaikainen eläkemaksu on näin ollen osa jokaisen palkkaa. Näin vuodelta 1962 olevan työntekijäin eläkelain mukaan, sovellus heinäkuun alusta 1961. Jälkeenpäin ovat työntekijät suostuneet alentamaan työnantajan palkkakulua ja maksavat nyt itse osan omasta eläkemaksustaan.

Eläke on oikeasti aiemmin ansaitun palkan ”jälkimaksu” työntekijän omistamalta talletustililtä. Nykyiset rahastot riittävät työssäolevien ja eläkeläisten eläkkeisiin. Eri asia on, jos ja kun työnantajat koneillaan ja tekniikallaan vievät työpaikat niin vähiin (kasvava työttömyys), ettei tapahdu palkanmaksuja, joista eläkemaksu määräytyy. Nykyiset ja tulevat työttömät ovat vaarassa jäädä kerjäläisten asemaan. Jokainen työttömyysjakso, opettajien pakkoloma mukaan lukien, pienentää eläkettä, ja sotelakien muunnoksilla muu turva heikentyy.

Siksi pitää automaateille asettaa eläkemaksuvelvoite, lyhentää työviikkoa nelipäiväiseksi ja luoda kansalaiseläke, josta Eläkeläiset ry:n edustajakokous teki ohjelmatavoitteen jo vuonna 1995. Tämän jälkeen sateenkaarihallitus poisti kansaneläkkeen asteittain lähes kaikilta sen saantia varten vakuutusmaksua elinaikanaan maksaneilta. Nyt on yhteiskunta ”kehittynyt” rajalle, että on aloitettava villaisella painetun Eläkeläiset ry:n ohjelman vieminen eteenpäin.

Veikko Meriläinen
Oulu