Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ihannoi Ison-Britannian universal creditiä. Britannia on maailman viidenneksi suurin talous, jossa miltei viidennes asukkaista elää köyhyydessä. Kertoo todella paljon kokoomuksen arvopohjasta, että he ihannoivat järjestelmää, joka luo niin räikeää epätasa-arvoa.

Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen maamme uusi hallitus aloittaa sosiaaliturvan uudistamisen, joka on seuraavan hallituskauden suurin hanke. Edessä olevat päätökset tulevat määrittämään todella monen eri ryhmän ja ihmisen toimeentuloa. Kyse on perimmäisistä näkemyksistä siitä, millainen on hyvinvointivaltio. Nyt suunnataan työn ja toimeentulon suhteen tulevaisuutta.

Universal credit on useita erilaisia sosiaalitukia yhteen niputtava vastikkeellinen yleistuki, jolla haettiin tehokkuutta ja säästöjä. Britanniassa on uutisoitu pitkään universal creditin vastikkeellisuuden absurdeimmista muodoista ja kovimmista seurauksista. Miljoonien tuen varassa kituuttavien tuki on tämänkin vuoden aikana pysäytetty eri syin. Traagisin otsikoihin noussut tapaus oli David Clapsonista, joka kuoli nälissään asuntoonsa, sillä tuen pysähdyttyä hän ei kyennyt maksamaan sähkölaskuaan ja pitämään insuliiniaan kylmässä. Samaan aikaan maan porvarihallitus ei näe köyhyyttä ongelmana.

Yli 14 miljoonaa ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Valtionhoitajapuolueena itseään mielellään esittelevä kokoomus ei mainosta sitä tosiasiaa, että universal credit maksaa neljä kertaa enemmän henkilöä kohden kuin alun perin odotettiin. Kyseisen sosiaaliturvajärjestelmän toimimattomuus on ajanut ruokapankit, kirkot ja hyväntekeväisyysjärjestöt ottamaan ihmisten auttamisessa sen roolin, jonka tulisi olla valtion. Toki Petteri Orpon toive siitä, ettei kannustinloukkuja ole, toteutuu maassa, jossa miltei joka kolmas lapsi elää köyhyydessä ja perheillä ei riitä rahaa ruokaan.

Asuin nuorempana Britanniassa, ja tory-politiikan vaikutukset tulivat omassa arjessani tutuiksi. Korkeat asumiskustannukset yhdistettynä siihen, kuinka työllisyyden tukeminen on toteutettu työn hintaa laskemalla, tarkoitti erittäin alhaista palkkaa ja korkeaa vuokraa. Ainoa kerta elämässäni, kun olen oikeasti joutunut näkemään nälkää, oli Lontoossa asuessani, siitä huolimatta, että työskentelin koko ajan asuessani siellä. Britanniassa onkin käytännössä täystyöllisyys, mutta kun korkeat asumiskulut ja elinkustannukset yhdistetään matalaan palkkatasoon, ei ole ihme, että joka kahdeksas työssäkäyvä elää nälkärajalla.

Ison-Britannian esimerkki edustaa aikamme epäonnistunutta oikeistopolitiikkaa ja hyvinvointivaltion saattohoitoa. Kyseessä on maa, jossa rikkaat vain rikastuvat samaan aikaan, kun yli 14 miljoonaa ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella. Tämä on se visio, jota kokoomus tarjoaa Suomelle.