Esperi Caren skandaali on tehnyt näkyväksi ansaintalogiikkaa, joka pyörii hoivayritysten ympärillä. Yhtiön toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni omistaa yhtiöstä runsaat 10 prosenttia.
Helsingin Sanomien verokoneen mukaan hän on ansainnut vuodesta 2005 noin 12 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 hän oli kokonaistuloissa sijalla 27 yhteensä noin 6 miljoonan tilillä yrityskaupasta.
Tällä rahalla voisi nykyisillä palkkatasolla palkata sivukuluineen vajaa 4 600 lähihoitajaa. Aarnio-Isohannin miljoonien keräilyvuosina yhtiö olisi voinut saada keskimäärin 350 lähihoitajaa enemmän vuosittain.
Vanhuspalvelujen siirtäminen alueellisesti leveämmille harteille ei auta, jos samaan aikaan vähennetään resursseja.
Julkisella sektorilla lähihoitajan peruspalkka voi olla vajaa 2 000 euroa ilman lisiä.
Hoivasta tullut rahantekokone
Esperi Care nosti päivänvaloon vanhushoivan työntekijöiden riittämättömyyden ja vanhushoivan valvonnan heikkouden lisäksi myös hoivan luonteen rahantekokoneena. Yksityinen hoivabisnes käärii rahaa – ja Esperi Care vielä kiertämällä veroja ylisuurten korkojen maksamisen kautta konsernin sisällä sekä tekemällä tappiota.
Yhtiö ei maksa veroja Suomeen. Ei Aarnio-Isohanni saanut potkuja, kun tulos oli heikko ja yhtiö teki tappiota tilinpäätöksen mukaan.
Lähtö tuli vasta sen jälkeen kun ylikansallisen sijoitusyhtiön omistuksessa olevan Esperi Caren brändi – siis tulevaisuuden rahantekokone – oli uhattuna.
Esperi Care näyttää olevan vain ongelmien jäävuoren huippu. Ylen tietojen mukaan viranomaiset ovat havainneet korjattavaa kahdeksassa Mehiläisen hoivakodissa, Attendolle hallinnollista ohjausta on annettu 13 paikassa ja Esperille 16 hoivakodissa.
On täysin mahdollista, että tämä on vasta alkusoittoa paljastuksille.
Maakunta ei ratkaise ongelmia
Heikko vanhusten hoiva on tiedossa kuntapäättäjillä, ja myös eduskunnassa. Rahan niukkuuteen vedoten vanhushoiva on siirretty kunnissa Care Esperin tai Attendon tapaisille toimijoille, jotka jättävät velvoitteensa hoitamatta.
Poliitikot eivät voi paeta vastuuta omavalvonnan taakse, kuten esimerkiksi perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) teki maanantain Ylen A-studion lähetyksessä.
Mikään omavalvonta ei auta vanhuksia, jos hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja Saarikko vakuuttivat, että sote-uudistus ratkaisee asian. Maakunta tuo järeämmät hartiat.
Vanhuspalvelujen siirtäminen alueellisesti leveämmille harteille ei auta, jos samaan aikaan vähennetään resursseja. Miten muuten voi tulkita hallituksen tavoitetta vähentää kustannusten kasvua kolmella miljardilla?
On täysin mahdoton yhtälö, että vanhushoiva toimisi nykyistä pienemmillä resursseilla vanhusten määrän kasvaessa. Vanhushoiva on hoivatyötä, johon tarvitaan työntekijöitä.
Hoitohenkilöstön viestiltä suljettu korvat
Vakivastaus laitoshoidon resurssipulaan on kotihoidon lisääminen. Suo siellä, vetelä täällä.
Muun muassa Super on nostanut omien kotihoidon henkilöstölle tehtyjen kyselyjensä kautta säännöllisesti esiin kotihoidon ongelmat. Kotona on ”hoidossa” vanhuksia, jotka hädin tuskin pärjäävät kotihoidon varassa. Puhutaan jopa heittellejätöstä.
On tehtävä ero huonon hoidon ja hoitohenkilöstön välillä. Aivan kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen totesi Esperi Caren Aarnio-Isohannin eron jälkeen:
”Olisipa ollut sydäntä kuulla hoitohenkilöstöä. Heitä, jotka uskalsivat puhuttelun tai työpaikan menettämisen pelossa nostaa vaikeatkin asiat puheeksi. Ehkä silloin ei olisi päässyt tapahtumaan näin kamalia asioita, kun nyt on”.
Vastuu vanhushoivasta hajautunut pahasti eri tahoille
Kunnat vastaavat vanhustenhoivasta, mutta ne ovat siirtäneet vastuuta yksityisille palveluntuottajille. Siis samoille ketjuille, jotka ovat valtaamassa sote-keskusten kautta perusterveydenhuollon.
Valinnanvapaus tarkoittaa juuri sitä, että osa nykyisten terveyskeskusten hoidosta siirtyy yksityisille sote-keskuksille. Monisairaiden hoidossa on odotettavissa aivan vastaavia ongelmia kuin vanhusten yksityisissä palvelupaikoissa.
Monisairaat – aivan kuten vanhukset – ovat osittain hoidon armoilla. Kaikilla ei ole kykyä, tarmoa eikä etenkään jaksamista puuttua heikkoon hoitoon.
Eikä lainsäädäntökään ole kunnossa, kuten Kansan Uutiset kertoo henkilömitoituksen historiasta.
Hoitajamitoitusta on ajettu lakiin jo vuodesta 2012 lähtien.