”Lääkäri vaihtuu joka kerta ja aina pitää aloittaa alusta. Kaikki tulot vuokran jälkeen menevät sairastamiseen, ei ole varaa ostaa kunnon ruokaa. Tammikuu on tosi vaikea, kun menee se 50 euron omavastuu lääkkeistä.” Kuuntelimme tippa silmässä kansalaisaktivisti Tuula Väisäsen järjestämässä Kasvot köyhyydelle -vaalitilaisuudessa omasta elämästään kertoneiden kuuden ihmisen tarinoita. Tilanteita siitä, miten rahat eivät riitä, kun itse tai lapsi on pitkäaikaissairas, kun muutaman päivän työpätkät pistävät rahatalouden ihan sekaisin, kun kukaan ei aidosti kuuntele.

Olipa TE-toimisto, terveyskeskus tai Kela, kukaan ei katso kokonaisuutta, vain sen oman siivun, joka toimenkuvaan kuuluu. Pahimmassa tapauksessa tuon siivun ”korjaaminen” sekoittaa koko muun pakan. Viidakossa rämpiminen sairastuttaa ihmiset.

Tämä oli erilainen vaalitilaisuus. Tuula sanoi heti aluksi, että nyt ette viiden puolueen ehdokkaat väittele siitä, mikä hallitus on tehnyt mitäkin, vaan kuuntelette, mitä näillä ihmisillä on sanottavaa, ja mietitään yhdessä, mitä asioille pitäisi tehdä. Niin teimme: kuuntelimme, ja olimme järkyttyneitä, millaiseksi hyvää tarkoittavat järjestelmämme ovat ajautuneet säästövimmassa ja tilkkutäkkiä korjatessa. Asenneongelma on pahin: se estää saamasta oikeaa palvelua.

Tärkeintä on, että löytyisi ihminen,joka kuuntelee ja etsii paikan, mistä löytyy ratkaisu.

Etsimme yhdessä myös ratkaisuja. Esitin, että potilas- ja sosiaaliasiamiesjärjestelmä pitäisi uudistaa asiakasasiamiehen tehtäväksi. Paremman nimen saa keksiä. Hän kuuntelisi ihmisen kokonaistilannetta ja auttaisi, olipa kyse minkä tahansa sote-palvelun, Kelan tai veroviraston ongelmista tai lasten vaikeuksista koulussa. Tärkeintä on, että löytyisi ihminen, joka kuuntelee ja etsii paikan, mistä löytyy ratkaisu. Vaikeuksien keskellä elävät ihmiset eivät jaksa juosta luukulta luukulle ja levittää joka paikassa oman elämänsä juuria myöten aina eri virkailijalle.

Tilaisuuden aikana kävi selväksi, että pelkkä satasen korotus johonkin etuuteen ei yksin ratkaise köyhyyttä ja koko palettia, vaan tarvitaan yhtenäinen perusturva ja siihen sovitettu asumistuki sekä yksilölliset, saumattomat palvelut. Tarvitaan palvelujärjestelmään asennemuutos. Miten tämä kaikki kirjoitetaan hallitusohjelmaan, Li Andersson?