Tiedotusvälineet kilpailevat nyt kovaa siitä, mikä on seuraavien eduskuntavaalien suurin puheenaihe. Oulun rikosepäilyjen jälkeen on peräänkuulutettu maahanmuuttovaaleja, vaikka sellaiset on käyty jo kahdesti. Valtiovarainministeriö taas valmistautuu helmikuussa julkaistavaan synkkään profetiaan kestävyysvajeen määrästä. Kun viime eduskuntavaaleissa jouduimme katsomaan taustalla tikittäviä velkakelloja, haluavat ministeriön kirstunvartijat tällä kertaa pelotella meitä kestävyysvajeella. Kansalaisyhteiskunta ja monet suomalaiset peräänkuuluttavat sen sijaan ilmastovaaleja. Jo nyt näyttää siltä, että ilmastonmuutoksesta tullaan puhumaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin Suomessa. Hyvä niin.

Vaikka kansalaisten suurimmat huolenaiheet kyselyssä toisensa jälkeen liittyvät eriarvoisuuden kasvuun ja vaurauden epätasaiseen jakautumiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja vanhuspalveluihin, eivät ne ikinä nouse vaalitenttien ykkösaiheiksi. Kun ihmiset keskenään keskustelevat leipäjonojen kasvusta, kotihoidon resurssien puutteesta, eläkeläisten köyhyydestä, ylikorkeista vuokrista ja terveyskeskusjonojen pituudesta, laitetaan puoluejohtajat vastaamaan kysymyksiin työllisyysasteesta, valtiontalouden tasapainosta, kestävyysvajeesta ja puolustuspolitiikasta. Nämä ovat tietysti olennaisia aiheita, mutta niin ovat eriarvoisuus, köyhyys ja terveydenhuoltokin.

Näissä vaaleissa on korkea aika vaatia kaikilta puolueilta ja puoluejohtajilta näkemyksiä suomalaiseen eriarvoisuuteen ja köyhyyteen sekä ratkaisuja, joilla köyhyyttä vähennetään. Oikeistohallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan sekä suurituloisia suosiva veropolitiikka ovat kasvattaneet eriarvoisuutta. Niin lapsiköyhyys kuin pienituloisten kotitalouksien määrä ovat kasvaneet. Peruskoulussa oppilaiden kotitausta vaikuttaa aiempaa enemmän oppimistuloksiin.

Eriarvoisuuden kasvu ei ole luonnonlaki.

Koulutuslupauksen pettämisestä on muistutettu hallituspuolueita kiitettävän aktiivisesti kuluneiden vuosien aikana, mutta Timo Soinia ja Juha Sipilää muistutetaan harvemmin lupauksista, jotka he antoivat Suomen pienituloisille ennen viime vaaleja. Vaikka he lupasivat, ettei perusturvasta leikata senttiäkään, ovat he koulutuksen ohella leikanneet siitä kaikkein eniten. Eriarvoisuuden kasvu ei ole luonnonlaki, vaan siihen voi vaikuttaa poliittisilla valinnoilla. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on vasemmistoliiton kärkiteemoja näissä vaaleissa.

Perusturvan parannukset ja toimeentulotukiriippuvuuden vähentäminen, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen sekä asumisen hinnan alentaminen yhdistettynä panostuksiin lapsiperheiden palveluihin, varhaiskasvatukseen sekä koulutukseen ovat ratkaisevassa asemassa suomalaisen eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseksi. On korkea aika että nämä kysymykset nostetaan poliittisen agendan kärkeen.