Anton Nordqvistin tie permakulttuuriin kulki luomuviljelyn kautta. Sitä hän alkoi harrastaa runsas kymmenen vuotta sitten. Samoihin aikoihin hän tuli lukeneeksi Olli Riipisen ja Chiara Lombardini-Riipisen Aikidoa luonnon kanssa: Johdatus permakulttuuriin -nimisen kirjan ja innostui.
– Havahduin siihen, että tämähän on valtava juttu. Yli miljoona ihmistä on suunnittelemassa näitä juttuja ja kursseja on tälläkin hetkellä ympäri maailmaa. Permakulttuuriharrastus kasvaa tosi nopeasti.
Muutama vuosi sitten Nordqvist hakeutui permakulttuurisuunnittelun kurssille ja nyt hän toimii sertifioituna suunnittelijana. Samalla hän suorittaa diplomityötään Euroopan kattojärjestölle Englantiin.
Permakulttuuriharrastus kasvaa tosi nopeasti.
– Tietämys asiasta on selvästi lisääntynyt Suomessa ja myös suunnittelusta kiinnostuneita asiakkaita on alkanut ilmestyä.
Nyt Nordqvist harrastaa permakulttuuria intohimoisesti sekä Elävän kulttuurin Koroinen -yhdistyksen tilalla että omalla tilallaan Nousiaisissa. Lisäksi hän vetää joogatunteja Turussa.
Tarkkailua ja mietiskelyä
Permakulttuurinen suunnittelu on tarkoittanut Nordqvistin omalla tilalla kaiken käynnistymistä tarkkailun ja mietiskelevän mielentilan kautta.
– Suunnittelun kohteeseen ei siis yritetä tuoda mitään valmista vaan pyritään ymmärtämään, mitä siellä on, ja miten esimerkiksi vuodenajat muuttavat niitä rakenteita. Aluksi vain tarkkaillaan.
Nordqvist kertoo lukuisista perunankasvatuskokeiluistaan. Viime vuosien aikana hän on testannut eri elementtien ja energioiden vaikutuksia perunan kasvuun. Tavoitteena on nopeakasvuinen, terve ja kookas mukula. Hänellä on kesäisin perunaa kasvamassa erilaisissa olosuhdekoostumuksissa, joissa vaihtelee vedensaanti, valon määrä ja suojaukset.
– Kokeilut osoittavat oikean suunnan, vaikkapa sen, että liiallinen kastelu lisää tauteja.
Lopulta kaikki on kohdallaan: peruna kasvaa aurinkoisella paikalla kohopenkissä, jossa vesi ei makaa, ja maaperä on mikrobiologisessa tasapainossa tuottaen hyvän sadon.
Peruna saa Nordqvistilta muutenkin kehuja:
– Se on äärettömän vahva kasvi, pidän sitä pioneerikasvina. Se raivaa minulle puutarhamaata nurmikosta.
Supermultaa
Perunasta päästään Nordqvistin lempiaiheeseen. Maaperän mikrobiologiaan. Maaperää voidaan parantaa lisäämällä siihen tarpeellisia bakteereja ja mikrobeja. Niitä syntyy, kun keittiöjätteet kompostoidaan modernilla Bokashi-menetelmällä.
Bokashi on japanissa kehitelty mikrobiyhdistelmä, jonka avulla keittiöjätteet ensin hapatetaan, sitten kypsytetään ja saadaan lopulta ravinteikasta multaa, jossa on juuri oikea yhdistelmä mikrobeja hoitamaan maaperän ja kasvien hyvinvointia. Tästä mullasta Nordqvist valmistaa erityistä kasteluvettä, Compost Tea -ihmenainetta, joka sekä lannoittaa maata että torjuu sairauksilta. Tässäkin Nordqvist on ollut perinpohjainen. Hän hyväksyy hapetettavaksi vain tietyt keittiö- ja puutarhajätteet.
– Bokashin myötä käsitys kompostoinnin merkityksestä on mullistunut täysin, Nordqvist sanoo.
Kompostiteen lisäyksen jälkeen maata ei tarvitse enää lannoittaa. Maassa itsessään on kaikki.
– Tai pääravintoa typpeä ja fosforia kyllä vähän tarvitaan vaativille kasveille, mutta käytännössä tehostettu mikrobitoiminta tuottaa myös ne. Maaperässä on esimerkiksi sellaisia mikroskooppisia matoja, jotka hikoilevat typpeä ja sienijuuret louhivat kasveille mineraaleja kiviaineksesta.
Maaperäbiologiaan perehtyminen kannattaa.
– Huomataan, että se on ihan uskomaton järjestelmä, ja me voimme suoraan vaikuttaa sen toimivuuteen.
Ruuantuotannon lisäksi Nordqvist kertoo soveltavansa permakulttuuria kotitilan energiantuotantoon.
Kestäviä ratkaisuja
Permakulttuuri-innostus kasvaa kaiken aikaa meillä ja maailmalla, mutta silti kyse on yhä hyvin marginaalisesta ilmiöstä. Maailma kun tuntuu menevän kiihtyvällä vauhdilla väärään suuntaan. Eikö kehitys ahdista?
– Ihmiskuntaa ajatellen kyllä joo, mutta maapallo kyllä varmasti selviää.
Nordqvist korostaa, että ilmastonmuutokseen voimme vaikuttaa.
– Voimme muuttaa elämäntapaamme. Jos kaikki jättäisivät puolet lihansyönnistä pois, jos luopuisimme myrkyistä ja antaisimme elämisen ympäristövaikutusten tulla hintoihin, niin ei olisi mitään ongelmaa laittaa asioita kuntoon, elvyttää luontoa tuottamaan elintärkeitä ekologisia palveluita kuten happea ja hiilensidontaa.
Silloin asioita pitäisi katsoa eri tavalla kuin nyt.
– Markkinataloushan ei voi tällaisia päätöksiä tehdä, koska sille pitkäaikaisvaikutukset ovat aivan yhdentekeviä kun taas ihmissukupolville ja elämälle ylipäätään tärkeitä ovat kestävät ratkaisut. Muutos kohti kestävyyttä alkaa jokaisen ihmisen omasta elinpiiristä.
Kaupunkilaiset mukaan
Yhteys maahan ja ymmärrys ruuantuotannosta ovat keskeisiä asioita permakulttuurissa. Suurin osa ihmiskunnasta elää kuitenkin kaupunkien asfalttiviidakoissa. Yhteyttä maahan ei juurikaan ole. Mitä permakulttuuri voi merkitä kaupunkilaiselle? Ovatko he osattomia tässä?
– Eivät ole, vakuuttaa Norkqvist.
Hän sanoo, että permakulttuurissa pyritään helppoihin ja vaivattomiin ratkaisuihin, jotka kuitenkin tuottavat mahdollisimman paljon.
– Parveke on otollinen olosuhde kuten sisäpihakin. Oikeastaan suurin ilmastoteko, jonka yksittäinen kaupunkilainen voi tehdä, on alkaa tuottaa ruokaa vaikkapa jossain parvekelaatikossa. Häviävän pieni asia, mutta näin syntyy kuitenkin tärkeän yhteys ruuan alkuperään.
Parvekettakaan ei kaikilla ole. Nordqvist sanoo, että yrttejä tai herneversoja voi kasvattaa ikkunalaudallakin.
– Siitäkin saa pikkuisesti yhteyttä ruuantuotantoon, se menneiden sukupolvien tietoisuus tästä yhteydestä kun on lähes hävinnyt nykyihmiseltä.
Nordqvist kiittelee Turun kaupunkia, joka on lähtenyt tukemaan kaupunkilaisten viljelytarpeita. Jo pari vuotta kaupunki on jakanut turkulaisille ilmaiseksi lavakauluksia ja multaa ihmisten haluamiin paikkoihin kuten puistoihin ja taloyhtiöiden pihoille.
– Tämä on ollut Turulta hieno linjavalinta lähteä mukaan ilmastotalkoisiin ja kestävään kehitykseen.
Ennen osattiin
Käsitteenä permakulttuuri on yhä melko tuntematon, ehkä osin itse nimen vuoksi, joka ei herkästi synnytä mielleyhtymiä asiaansa.
Toisaalta itse asia ei ole ollenkaan niin tuntematon kuin nimi. Kyse on nimittäin paljolti siitä, mitä edelliset sukupolvet ovat tehneet.
– Asia voidaan yhdistää suomalaiseenkin kulttuuriin siten, että se on perimätietoa, alkuperäiskansojen ja edellisten sukupolvien viisautta, mihin on yhdistetty nykyinen tutkimustieto esimerkiksi biologiasta ja tehty sitten siitä suunnittelutiede.
Nordqvist sanoo, että noin 1950-luvun paikkeilla katkesi perimyslinja menneessä viisaudessa, kun siirryttiin teolliseen tuotantoon.
– Siihen asti oli tarkkailtu luontoa ja ymmärretty sen toimintaa eli eletty aika pitkälti juuri permakulttuuriympäristössä. Silloin katsottiin, että ympäristöä ei voida tuhota, koska kaikki rakentui sen varaan, että luonto ja ympäristö pysyy hyvässä kunnossa ja elossa. Silloin ymmärrettiin luonnon toimintaa ja tarkkailemalla havaittiin, että eläimet ja kasvit tekevät yhteistyötä, molempia tarvitaan ja monimuotoisuus luo rikkautta.
Entisaikoina ei ollut juurikaan jätettä, kaikki kierrätettiin.
– Sehän on permakulttuurin ydinasia, että yritetään saadaan mahdollisimman eheitä kiertoja. Ehkä tärkeintä, mitä ihmiset ovat tienneet ennen teollista vallankumousta, on se että asiat pitää palauttaa ennalleen. Jos ottaa luonnolta jotain, pitää antaa vastalahja.