Ilkka Kauppinen

Mitä tarkoitetaan demokraattisella sosialismilla Yhdysvalloissa? Yhden vastauksen tähän antavat nuoret järjestöaktiivit Georgiassa.

Yhdysvaltalaisen vasemmiston nykyinen energisyys ja toiveikkuus pohjautuu osaltaan – Antonio Gramscia mukaillen – sen tunnistamiseen, että vanha maailma on kuolemassa. Vanhaa maailmaa edustaa Donald Trumpin valintaa edeltänyt, poliittisen filosofin Nancy Fraserin sanoin ”edistyksellinen uusliberalismi”. Sen tunnusmerkkejä olivat uusliberalistinen talouspolitiikka sekä tasa-arvon liian vähälle huomiolle jättänyt ihmisten identiteettiin kiinnittynyt politiikka.

Vasemmiston energisyyttä ovat vahvistaneet uusliberalismin kuolinkamppailun ilmiöt, kuten trumpismin nousu taantumuksellisena uusliberalismina. Energisyydestä ja toivosta huolimatta uuden sosiaalisen maailman synnyttäminen ei kuitenkaan ole nykyisessä välitilassa tuskatonta.

Itseorganisoituva
paikallinen toiminta

”Seuraava presidentti on todennäköisesti sosiaalidemokraattinen.”

Tilanteen tunnistavat Georgian Athensissa Yhdysvalloissa asuvat ja Georgian yliopistossa opiskelevat Harrison Finch ja Ramin Zareian. Finchin pääaineena on kansainvälinen politiikka, Zareianilla sen lisäksi filosofia. He ovat myös elokuussa perustetun Athens Young Democratic Socialists of America -organisaation (YDSA) aktiiveja.

YDSA on Amerikan Demokraattisten Sosialistien (Democratic Socialists of America eli DSA) nuorisosiipi alle 30-vuotiaille. Sillä on osastoja ympäri Yhdysvaltoja, mikä ilmentää DSA:n laajaa suosiota nuorten keskuudessa. DSA:ssa on yhteensä noin 55 000 jäsentä.

Paikalliset nuoriso-osastot ovat itseorganisoituvia ja saadakseen DSA:n nuorisosiiven statuksen niiden tulee lähettää hyväksymispyyntö DSA:lle. Athensin aloittelevassa nuoriso-osastossa on noin 25 jäsentä.

ILMOITUS

Athensin nuoriso-osaston perustivat lähinnä yliopisto-opiskelijat. Tavoitteena on kuitenkin toimia laajemman paikallisyhteisön kanssa ja rakentaa yhteistyöverkostoja paikallisten vasemmistoliikkeiden kanssa. Lähtökohtana on kehittää paikallista toimintaa DSA:n kansallisia tavoitteita heijastaen.

– Tällä hetkellä painopisteemme on tiiviisti työväenluokan etujen kohentamisessa sosialistisista lähtökohdista käsin. Tämä erottaa meidät monista muista Athensissa toimivista edistyksellisistä järjestöistä ja liikkeistä. Tuomme sosialismin paikallisen järjestötoiminnan kentälle rikastuttamaan sitä, Zareian kiteyttää.

– Teemme yhteistyötä erityisesti United Campus Workers of Georgia (UCWGA) -ammattiyhdistysliikkeen kanssa, jotta yliopiston kokoaikaisten työntekijöiden palkka saataisiin toimeentulon takaavalle tasolle, Finch tarkentaa.

– Teemme myös parhaamme osoittaaksemme solidaarisuutta rodullistettujen järjestöille, koska kapitalismi luontaisesti ruokkii rasismia ja tuottaa eriarvoisuutta, Zareian lisää.

Alhaisesta työttömyydestä huolimatta yli 35 prosenttia kaupungin asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Moni heistä kuuluu rodullistettuihin. Rodullistettu köyhyysongelma on Athensissa, kuten muuallakin syvässä etelässä, monimutkainen ja sillä on pitkät historialliset juuret.

– Keräämme yliopistotutkijoiden kanssa tietoa eriarvoisuuteen liittyvistä kokemuksista, erityisesti missä määrin ja millä tavoin athensilaiset kokevat ihmisoikeuksiaan kunnioitettavan. Valitettavasti ennakoimme tulosten olevan hälyttäviä. Toivomme voivamme kehittää keinoja eriarvoisuuden vähentämiseksi ja vapauden edistämiseksi, Finch sanoo.

Vapaus edellyttää
demokraattista sosialismia

– Sosialismi on meille väistämättä demokraattista ja tähtää itsemääräämiseen. Kyse on työntekijöiden mahdollisuudesta hallita työvoimaansa ja laajemmin tuotannontekijöiden yhteisöllisestä omistuksesta. Kyse on myös sellaisten esteiden ja rajojen poistamisesta, jotka kieltävät ihmisiltä heidän perusoikeutensa, Finch muotoilee.

– Sosialismi voi tietysti olla monen muotoista ja siihen liitetään hyvin erilaisia merkityksiä. Korostamalla sosialismin demokraattisuutta teemme eron erityisesti Neuvostoliiton aikaisiin valtiojohtoisiin sosialistisiin maihin, Zareian täsmentää.

Yhteisestä lähtökohdasta huolimatta DSA:n jäsenten ajattelussa on eroja. DSA:n virallisen kannan mukaan valtiojohtoinen omistaminen voi olla tietyillä harvoilla aloilla (esimerkiksi energia) paras vaihtoehto. Yleisemmin DSA haluaa minimoida valtion omistajuuden kannattaen samalla markkinamekanismien mielekkyyttä monien kulutushyödykkeiden suhteen.

DSA sitoo valtiollisen omistajuuden Zareianin mukaan siihen, että valtion on oltava demokraattinen, työntekijöiden kontrolloitava työpaikkoja ja suunnittelun oltava hajautettua. Zareianin tavoin osa jäsenistä kannattaa kuitenkin mallia, jossa valtion rooli omistajana on täysin poissuljettu. Jotkut taas kannattavat DSA:n virallista kantaa vahvempaa valtion omistajuutta.

Finchin mielestä sosialismi on ainoa järjestelmä, joka takaa yksilöille poliittisen ja taloudellisen vapauden. Ajatuksen jakaa myös Zareian.

– Kapitalismi on yhteensovittamaton vapauden kanssa. Haasteena on se, että republikaanit ovat kyenneet kaappaamaan ja vääristämään vapauden määrittelyn itselleen. Kamppailua onkin käytävä siitä, miten vapaus mielletään Yhdysvalloissa.

”Elinolosuhteet Pohjoismaissa ovat ilman muuta parempia.”

– Vapaus on muuan muassa vapautta nälänhädästä ja sitä, ettei toimeentulo riipu mahdollisuuksista tuottaa lisäarvoa yhteiskunnassa, Finch tiivistää.

Demokraattien ansaittava
valituksi tuleminen

Finch ja Zareian eivät näe nykyisessä poliittisessa järjestelmässä järkevänä sitä, että DSA lähtisi tavoittelemaan poliittisen puolueen asemaa. Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmä tekee sen toivottomaksi. Ensin pitäisi muuttaa järjestelmän monia osa-alueita, kuten kampanjarahoituksen luonnetta. Vain siten olisi aidosti tilaa useammalle puolueelle.

Molemmat korostavat, että lyhyellä aikavälillä on järkevintä pyrkiä saamaan demokraattinen puolue vasemmistolaisemmaksi. Finch pitää yhtenä mahdollisuutena myös sitä, että puolue sulattaisi DSA:n itseensä vasemmistolaistumisen myötä.

– Puolueessa on niin paljon tyytymättömyyttä, että pidän todennäköisenä suhteellisen nopeasti tapahtuvaa käytännön politiikan, ellei syvempien periaatteiden muuttumista. Tämä on hyvä asia, mutta kyse tuskin on mistään radikaalista muutoksesta, Finch arvioi.

Demokraattien siirtymistä vasemmalle tukee se, että sosiaalidemokratialla on jo nyt paljon kannatusta demokraatteja äänestävien keskuudessa.

– Alexandria Ocasio-Cortezin voitto oli tästä selkeä esimerkki. Joillakin alueilla ei enää riitä, että sijoittuu demokraattisessa puolueessa edes keskelle. Tämä on hienoa, mutta DSA:n tavoitteena on silti tukea poliittisiin virkoihin sellaisia ehdokkaita, jotka kannattavat sosiaalidemokraattisten tavoitteiden ohessa pidemmälle menevää demokraattista sosialismia, Finch ja Zareian korostavat.

– Sekä demokraatit että republikaanit ovat sikäli samanlaisia puolueita, että ne ovat ajaneet viime aikoina ainoastaan hallitsevan luokan intressejä edistävää politiikkaa. Pelkkä demokraattina oleminen ei tulekaan riittämään tulevaisuudessa. Äänet on ansaittava edistämällä vähintäänkin sellaisia edistyksellisiä tavoitteita kuin yleinen julkinen terveydenhuolto, Finch korostaa.

Ohi pohjoismaisesta
sosiaalidemokratiasta

– Ihmisten elinolosuhteet Pohjoismaissa ovat ilman muuta ihailtavia verrattuna Yhdysvaltoihin. Samoin Pohjoismaiden poliittiset järjestelmät ovat mielekkäämpiä kuin täällä. Sosiaalidemokratia ei kuitenkaan ulotu kapitalistisen järjestelmän, kapitalistiluokan vallan ja työntekijöiden riiston ohi, Finch tiivistää.

Myös Zareian näkee pohjoismaisen sosiaalidemokratian riittämättömänä, vaikka kannattaakin yhdysvaltalaisia sosiaalidemokraatteja kuten Ocasio-Cortezia ja Bernie Sandersia.

– Niin kauan kuin ylijäämän jakamisen valtaa ei ole annettu sataprosenttisesti työntekijöille, meille riittää tehtävää. Pohjoismaisissa sosiaalidemokratioissa ylijäämän jakaminen on järjestetty paljon paremmin kuin täällä, mutta DSA tähtää pidemmälle. Osastomme jäsenistä selkeä enemmistö on tällä tavoin marxilaisittain orientoitunutta.

Paluu Trumpia edeltäneeseen uusliberalistiseen aikakauteen on molemmille mahdoton ajatus.

– Poliittiset mielipide-erot tulevat luultavasti jyrkkenemään lähitulevaisuudessa ja retoriikasta tulee entistä kireämpää, Finch arvioi.

– Pidän varsin todennäköisenä, että seuraava presidentti on sosiaalidemokraattinen. Tämä olisi irtiotto sekä Trumpia edeltäneestä uusliberalismista että nykyisestä tilanteesta. Todellinen muutos lähtee kuitenkin ruohonjuuritasolta, Zareian korostaa.

Athens YDSA ilmentääkin sellaista koalitionmuodostusta ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä, josta Nancy Fraser käyttää ilmaisua edistyksellinen populismi.

Hänelle se merkitsee laaja-alaista valkoisten ja rodullistettujen yhteistyöverkostoa, jolla on potentiaali muodostua uudeksi hegemoniseksi voimaksi.

Uudessa hegemoniassa yhdistyisi tasa-arvoisuutta ajava ja yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseen tähtäävä aineellisten resurssien uudelleenjakamisen politiikka sekä laaja-alainen tunnustuksen politiikka. Jälkimmäinen tähtää kaikkien ihmisten täysipainoiseen mahdollisuuteen osallistua sosiaalisen maailman eri osa-alueille.