Silvia Modig
Vasemmistoliiton kansanedustaja ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu
Varapuheenjohtajana asumiskysymyksiä pohtivassa eduskunnan ympäristövaliokunnassa
Jäsen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistustyöryhmässä
Jäsen kaavoitusasioista päättävässä Helsingin kaupunkiympäristö- lautakunnassa ja puheenjohtajana ympäristö- ja lupajaostossa, joka myöntää rakennusluvat
Asumisen kalleus on suuri ongelma erityisesti pääkaupunkiseudulla. Toisaalta asuminen on iso kysymys myös ilmastovaikutusten näkökulmasta. Asuntopolitiikan monia puolia pohtii seuraavassa helsinkiläinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Silvia Modig (vas.), jolla on luottamustehtäviensä kautta laaja näkökulma rakentamiseen.
– Helsingin asuntotilanne on suuri huolenaihe. Asumiskustannukset ovat täysin kohtuuttomat, olipa kyse omistusasumisesta tai vuokralla asumisesta, Modig sanoo.
Hän lisää, että kun puhutaan asumisesta, puhutaan ihmisten kodeista, ja jokaisella pitää olla oikeus hyvään kotiin.
Häntä huolettaa erityisesti pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Se, että kysyntää on pääkaupungissa paljon enemmän kuin tarjontaa, nostaa tietysti hintatasoa, mutta se vaikuttaa myös siihen, mitä rakennetaan. Markkinat eivät itsestään hoida vuokra-asuntotuotantoa.
– Siksi tarvitaan tuettua vuokra-asuntotuotantoa.
Uusia tuotantomalleja kaivataan
Helsingin kaupungilla on tällä hetkellä 47 000 vuokra-asuntoa, joissa asuu lähes satatuhatta ihmistä eli joka seitsemäs helsinkiläinen. Heka eli Helsingin kaupungin asunnot Oy onkin aivan keskeinen asuntopolitiikan väline. Mutta se ei Modigin mielestä pelkästään riitä, vaan rinnalle tarvitaan uusia malleja.
Uudestaan elpymässä oleva hyvä malli on osuuskuntamuotoinen omistusasuminen. Siinä asukkaat muodostavat osuuskunnan, joka omistaa kiinteistön ja voitto menee asukkaille itselleen heti asumisen aikana.
Modigin aloitteesta hyväksytty ryhmärakentamislakikin tuo ainakin pienessä mittakaavassa lisää vaihtoehtoja ihmisille toteuttaa asumisratkaisuja omatoimisesti. Laki mahdollistaa sen, että jokin iso tai pieni tuleva asukasryhmä voi itse toimia rakennuttavana tahona.
– Mutta uudenlaisia asuntotuotannon malleja tarvitaan lisää.
Muuttotappiokunnissa eri ongelmat
Muuttotappiokunnissa asukkaat painiskelevat aivan toisenlaisten ongelmien kanssa kuin kasvualueilla.
– Jos haluaisit muuttaa sieltä työn perässä vaikkapa Helsinkiin, niin miten teet sen, jos asunnon arvo on romahtanut. Ja vaikka saisit asunnon myydyksi, et saa täältä edes yksiötä. Yhtälö on mahdoton. Ja se luo kohtaanto-ongelman työllisyyteen, sillä pienipalkkaisilla aloilla ei selviä Helsingin asuntokuluista, Modig sanoo.
Hän muistuttaa, että Suomessa on noin 200 sellaista muuttotappiosta kärsivää kuntaa, joissa korkotuetut asunnot ovat kalliimpia kuin mikä on niiden markkinahinta, koska talot on sidottu lainsäädännöllä tiettyyn korkoon. Asuntotuotantoon tarkoitettua valtion subventoimaa halpakorkoista aravalainaa uudistettiinkin siten, että laina annetaan 90-prosenttisesti anteeksi, jos ei enää ole muita vaihtoehtoja kuin talon purkaminen.
Rakentamisella pystymme vaikuttamaan voimakkaasti ilmastonmuutokseen.
Kaupunkikeskusten ja muuttotappiokuntien ongelmat ovat selvästikin monella tapaa sidoksissa toisiinsa niin asumisen kuin työllisyydenkin suhteen. Mitä kaikkea pitäisi tehdä?
Modig vastaa kiittelemällä eduskunnan tarkastusvaliokuntaa, jonka tekemässä ”Asuntopolitiikan kehittämisohjeet” -mietinnössä suositellaan yli hallituskausien menevää, vähintään kahdeksan vuotta pitkän asuntopoliittisen toimenpideohjelman laatimista.
– Ohjelman laatiminen on todella perusteltua. Asuminen aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä ja ahdistusta ihmisille. Sen lisäksi on kyse myös isosta kansantaloudellisesta ongelmasta.
Modigilla on jo pitkä lista asioista, jotka kaipaavat toimenpiteitä. Ensin olisi kuitenkin tarpeen kartoittaa kokonaistilannetta, jotta esimerkiksi yllä kuvattu polarisaatio – asuntomarkkinoiden ylikuumentuminen kaupungeissa ja markkinoiden lamaantuminen toisaalla – voitaisiin ottaa toimissa huomioon. Tärkeää olisi myös kartoittaa, mitkä kaikki seikat aiheuttavat muuttopainetta kaupunkeihin.
Tukisuhde kuntoon
Nykyinen asumisen tukeminen on Modigin mukaan pahasti vääristynyt. Kaikkiaan itse asumista tuettiin vuonna 2017 lähes 2,5 miljardilla eurolla, josta kaksi miljardia oli asumistukea ja loput noin 300 miljoonaa euroa menee asumiseen toimeentulotuen kautta. Asuntotuotannon tuki oli noin kymmenen miljoonaa euroa.
– Nyt maksamme asumistukea niille, jotka eivät selviä korkeista kustannuksista, ja se tuki valuu pahimmillaan monikansallisille asuntosijoitusyhtiöille, jotka eivät maksa edes veroja tänne.
Modigin mielestä tuotantotukea pitäisi nostaa tuntuvasti.
– Näin saadaan enemmän edullisia asuntoja, jolloin asumistuen tarve vähenee. Ainoa kestävä keino vähentää asumistukimenoja on saada asumisen hintaa alas!
MAL-sopimuksista pitkäjänteisempiä
Seuraavaksi Modigin listalla on MAL-sopimukset. Kyse on kuntien ja valtion välisistä maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksista. Näitä sopimuksia tulisi Modigin mielestä kehittää nykyistä pitkäjänteisemmiksi.
– Parhaimmillaan ne ovat aivan huippuhyvä juttu. MAL-sopimukset ovat valtion keino ohjata porkkanalla asuntorakentamista.
Helsingistä Modig mainitsee esimerkkinä viime MAL-sopimuksesta Raide-Jokerin, Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välille suunnitellun pikaraitiotielinjan, johon tulee valtion rahoitusta sillä ehdolla että Helsinki rakentaa enemmän ja sitoutuu tiettyihin rakennusmäärätavoitteisiin.
– Näin saamme tukea joukkoliikennehankkeelle, jossa uusi rakentaminen on ekologista ja järkevää, kun se syntyy raideyhteyden ympärille.
Poukkoilu pois
Tärkeää kaikessa asuntopoliittisessa päätöksenteossa on Modigin mukaan pitkäjänteisyys. Kaupungin elinvoimaisuus taataan, jos yrityksillä on investointihalukkuutta. Se vaatii vakaita tulevaisuudennäkymiä, kuten vaikkapa koulutuspaikkojen turvaamista.
– Eli ei saa poukkoilla.
Esimerkkinä hallitustasolla tapahtuneesta ikävästä ja vahingollisesta poukkoilusta Modig mainitsee tulorajojen asettamisen valtion asuntopolitiikan toimeenpanosta vastaavan ARAn vuokra-asuntoihin.
– Me vastustimme sitä Helsingissä yli puoluerajojen, koska tiukat tulorajat tuovat epävarmuutta asumiseen ja kasvattavat vaihtuvuutta. Ilman tulorajojakin vuokraajataloudet edustavat pääosin pieniä tuloluokkia.
Kovasta vastustuksesta huolimatta Sipilän hallitus asetti tulorajat. Myöhemmin teetetty konsulttiselvitys johti lopulta tulorajoista luopumiseen.
Modig muistelee, miten hän tuolloin vastasi satoihin sähköposteihin, joita hädissään olevat ihmiset lähettivät.
Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus tärkeä
Työryhmä pohtii parhaillaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) kokonaisuudistusta. Projekti jatkuu seuraavan hallituskauden loppuun asti. Kyse on valtavasta lakipaketista, jota on vuosien varrella uudistettu sieltä ja täältä.
– Se on aikamoinen tilkkutäkki. Siellä on paljon määräyksiä, jotka pitäisi katsoa läpi ja muuttaa niin, että niillä vaikutettaisiin positiivisesti rakentamiskustannuksiin.
Nykyinen asumisen tukeminen on pahasti vääristynyt.
Modig mainitsee esimerkkinä puurakentamista koskevat rakennusmääräykset, jotka hidastavat ja vaikeuttavat rakentamista.
– Puurakentamistahan kannattaisi edistää, koska se on myös ekoteko. Siinä hiili pysyy sidottuna materiaaliin.
Tontinluovutusehto on tärkeä työkalu
Modig on ollut mukana Helsingin kaavoittamisessa jo kymmenisen vuotta. Hän korostaa, että kaavavarantoa riittää useammalle vuodelle. Rakentamisen pullonkaula ei siis ole kaavoituksessa vaan tontinluovutuksessa. Eli siinä, kuka ottaa kaavoitetun tontin rakentaakseen ja millä ehdoilla.
Tontinluovutusehdoissa päätetään muun muassa, myydäänkö tontti vai ei. Helsingin vasemmistoliitto on määrätietoisesti vastustanut tonttien myyntiä. Modig sanoo, että juuri tontinluovutusehto on ainakin helsinkiläisen päättäjän näkökulmasta yksi tärkeimmistä työkaluista.
– Kyllähän tulijoita aina riittää rakentamaan Kalasataman ja Jätkäsaaren kalliita neliöitä, mutta yritäpä saada samoja tekijöitä jonnekin muualle, jossa luvassa ei ole jättivoittoja. Minä tekisinkin kytkyjä niin, että saat tämän lottovoittotontin Jätkäsaaresta, jos lisäksi otat tontin pienempien voittojen alueelta.
Toistaiseksi tällaisia kytkykauppoja ei Helsingissä ole tehty, mutta jatkossa voisi Modigin mielestä tehdä.
Ilmastonmuutos!
– Keskeistä maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisessa on sen ymmärtäminen, että pystymme rakentamisella vaikuttamaan voimakkaasti ilmastonmuutokseen.
Nykyisellään rakentamisen ilmastovaikutuksia tarkkaillaan lähinnä energiatodistuksilla eli keskitytään asunnon käytönaikaisiin vaikutuksiin. Modigin mukaan pitäisi katsoa rakennuksen koko elinkaarta.
– Eli miten rakennusmateriaali on tuotettu, miten kuljetettu, mikä on käyttöikä, ja mitä tapahtuu, kun talo on käyttöikänsä päässä, voidaanko materiaalit kierrättää vai muodostuvatko ne ongelmaksi.
Lisäksi pitää Modigin mukaan pystyä laskemaan kiinteistökohtainen ilmastovaikutus.
– Tavoitteena pitäisi olla se, että markkinat valjastetaan tekemään töitä meidän hyvien pyrkimysten eteen. Jos ympäristöystävällinen, ekologinen ja ilmastoviisas rakentaminen tehdään mahdollisimman edulliseksi, silloin se valitaan.
Kysymys kiinteistökohtaisten ilmastovaikutusten mittaamisesta on vaikea, koska mukana on tekijöitä, joihin rakennuttajat eivät voi vaikuttaa. Helsingissä tällainen on yhä kivihiiltä käyttävä kaukolämpö.
Maan hallitus on onneksi päättänyt kieltää kivihiilen. Mutta tämä ei Modigin mukaan saa johtaa siihen, että siirrytään polttamaan muita tuotteita.
– Kaukolämpöverkosta on tehtävä puhdas eli fossiilivapaa nojaamalla uusiutuviin energiamuotoihin, hän sanoo.
Silvia Modig
Vasemmistoliiton kansanedustaja ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu
Varapuheenjohtajana asumiskysymyksiä pohtivassa eduskunnan ympäristövaliokunnassa
Jäsen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistustyöryhmässä
Jäsen kaavoitusasioista päättävässä Helsingin kaupunkiympäristö- lautakunnassa ja puheenjohtajana ympäristö- ja lupajaostossa, joka myöntää rakennusluvat