Nuorten ääni jostain syystä tahtoo hukkua, vaikka kuinka yritetään huutaa. Meiltä on viety, kiristetty, leikattu ja poistettu niitä asioita, jotka vievät meitä eteenpäin ja joiden avulla mekin voimme nauttia turvallisesta tulevaisuudesta. Samaan aikaan meitä syyllistetään monesta. Milloin ei tehdä lapsia, milloin valmistutaan liian hitaasti, ei syödä kouluruokaa, joka meille maksuttomasti tarjotaan, eikä myöskään osata hankkia töitä. Nyt olisi jo muilla peiliin katsomisen paikka.
Huoltosuhteesta moni on varmasti kuullut. Varsinkin siitä, kuinka se täällä Lapissa ei ole aivan kohdallaan. Tähän ei riitä avuksi vain se, kuinka nuoret saadaan pysymään täällä. Meistä täytyisi tulla myös työkykyisiä. On hälyttävää, kuinka mielenterveysongelmat näkyvät yläkouluissa. Opettajien ja muun henkilöstön resursseja on pienennetty samaan aikaan kun oppilailta vaaditaan yhä enemmän. Samaa kaavaa jatketaan toisella asteella, jossa huolenaiheeksi tulee myös raha.
Pienellä opintotuella täytyy maksaa bussit, kirjat, kouluvälineet ja amiksen oppimateriaalimaksut. Omaan asuntoon muuttaminen toiselle paikkakunnalle opintojen perässä on kallista; asuntola ei sovi kaikille. Mutta onneksi opiskelijan on hyvä elää lainalla, sehän on vain tilapäistä. Töihinhän sitä siitä mennään, ja lainat on maksettu nopeaan!
Mutta eihän se näin nykyään mene. Me nuoret elämme pätkä- ja silpputöiden kasvattaman epävarmuuden keskellä. Samaan aikaan saamme lukea milloin kenenkin suusta tulleen lauseen syntyvyyden laskusta ja synnytystalkoista. Miksi haluaisimme tuoda lapsia kaiken epävarmuuden keskelle? Millä rahalla se lapsi kasvatetaan, kun työstä tai sen jatkuvuudesta ei ole tietoa, varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja kasvatetaan ja yhteiskunnan tuki tuntuu rapistuvan?
Ehkä me olemme vain pettyneet yhteiskuntaan – meillä ei ole luottoa. Me tarvitsemme nyt päätöksiä, joilla turvataan niin meidän kuin lastemme tulevaisuus. Suomi alkaa näyttää pelottavalta paikalta. Tarvitsemme satsauksia koulutukseen varhaiskasvatuksesta lähtien, perustulon auttamaan luomaan uutta ja tasa-arvon jokaiselle, jotta voisimme tuntea olomme turvallisiksi. On aika miettiä sukupolvivaikutuksia ja tehdä politiikkaa, josta voimme olla ylpeitä myös jälkeenpäin.
Mari Ikonen
Rovaniemi